Mikä paussi isää vaivaa?

Antti Hervonen
Professori,
Tampereen yliopisto

Väsyttää. Mieli on maassa. Mikään ei huvita. Kaikki ärsyttää. Maha kasvaa. Kalju laajenee. Rappusissa hengastyttää. Seksi ei kiinnosta. Ja jos kiinnostaa, niin ei onnistu.

Isä vanhenee, isän on käymässä niinkuin äidille jo kävi: hormonit eivät enää hyrrää. Äiti on saanut tohtoriltaan estrogeenia ja voi hyvin. Äiti kukoistaa ja vaikuttaa ikäistään nuoremmalta. Äidin vaihdevuodet ovat hallinnassa. Äiti uhmaa evoluutiota menestyksekkäästi. Mutta isän asiat ovat huonommin. Isän hormonitoiminnat ovat pettäneet hänet pahan kerran. Ennen hän pursui testosteronia ja sen siivittämänä loi mittavan seksuaalisen uran, joka huipentui suhteeseen äidin kanssa. Lapsikatras kasvoi ja perheonni kukoisti kaikessa suhteessa.

Mies toteutti tiedostamattaan evoluution hänelle antamaa tehtävää, geenien siirtämistä seuraaville sukupolville. Isiyden autuus ympäröi häntä ja antoi merkityksen olemassaololle. Mutta terveen ja toimintatarmoisen koneiston uumenissa alkaa edetä petollinen tapahtumasarja. Keskenään neuvottelevat sisäeritysrauhaset ovat menossa hidastuslakkoon. Niiden käsityksen mukaan sopimukset on täytetty ja tuotantolinjat voidaan aivan hyvin ajaa alas. Alkuperäinen evoluutiotakuu on mennyt auttamattomasti umpeen 30-40 vuoden iässä. Eihän mies enää hormonejaan tarvitse, kun seuraavatkin sukupolvet jo vievät geenien ilosanomaa eteenpäin.

Aivolisäke alkaa nikotella eikä viitsi reagoida veren viesteihin herkällä korvalla niinkuin ennen. Lisämunuainen menee sekaisin ja pukkaa varmuuden vuoksi kiertoon vähän liikaa stressihormoonia. Nuoruushormonin, monien muiden hormonien äidin, DHEA:n tuotanto hiipuu tasaiseen tahtiin. Kivekset kutistuvat ja testosteronin öiset hyökkäykset jäävät vaisuiksi. Insuliini ihmettelee, miksi ei sokeri painu verestä soluihin. Kasvuhormonin valmistus on ollut pysähdyksissa tuotannollisista syistä jo vuosikymmenet, vaikka siitäkin voisi olla vielä iloa. Käpylisäke väsyy tuottamaan jokailtaista melatoniiniannostaan. Kilpirauhanenkin saattaa päättää hiljentää aineenvaihdunnan tarpeetonta kiivautta. Kun äidillä oli Menopaussi, isällä iskee Andropaussi. Molemmilla on myös Adrenopaussi, Somatopaussi, Melanopaussi ja ties mitä muita pausseja, koska biologinen vanheneminen etenee evoluution alkuperäisten pelisääntöjen mukaan. Elimistön moitteeton tasapainotila alkaa olla uhattuna.

Äiti voi hyvin jokapäiväisen estrogeeninsa ansiosta. Kyllä isällekin pitää jotain tehdä, ettei se vanhene ennen aikojaan. Isän paussit pitää tutkia. Jos isällä ei ole enää hormoneja omasta takaa, niitä pitää hänelle antaa. Naisethan elävät muutenkin reilusti kauemmin, mutta voitaisiinko eroa kuroa umpeen määrätietoisella "ikädopingilla"? Jospa räätälöitäisiin isälle ikioma hormonipaketti. Ovatkohan isän ongelmat aivan oikeasti vanhenemisesta johtuvia vai mahtavatko ne olla monenlaisten pahenevien paussien summa?

Valitettavasti ihmisen biologista vanhenemista on mahdotonta tutkia "näyttöön perustuvan lääketieteen" periaatteiden mukaisesti, koska elämä kaikessa lyyhyydessäänkin on siihen liian pitkä. Siksi ei isän ongelmiin löydy vedenpitävää tieteellistä vastausta. Mutta evoluutiobiologinen ajatus "kertakäyttökehosta" on järkeenkäypä. Luonnonvalinta ja sen rinnalla seksuaalievoluutio ovat suosineet lisääntymisen onnistumiseen vaikuttavia ominaisuuksia. Näillä geeneillä on myöhäisiä haittavaikutuksia, jotka eivät ole karsiutuneet esi-isistämme, koska ne ilmaantuvat vasta lisääntymisvaiheen jälkeen. Hyvin harva eli kyllin vanhaksi kokeakseen minkäänlaisia pausseja.

Kun äiti ja isä ovat kuitenkin yksissätuumin päättäneet uhmata evoluutiota ja elää hyväkuntoisina 90-vuotiaiksi, on näille vuosikymmenille luotava uudet huoltosopimukset ja kirjoitettava pitkäntähtäimen projektisuunnitelma. Henkilökohtainen vanhenemisselvitys. Kuinka aiot siitä suoriutua? Isän elintavoissa ja ruokailutottumuksissa on paljon muutakin korjaamisen varaa. Mutta isä voisi myös tutkituttaa itsensä, kartoittaa riskinsä ja suunnitella oman "ikädoping"-paketin.