Miksi miehet jäävät vanhuusiässä vähemmistöön?

Timo Strandberg
Dos. geriatrian erikoislääkäri
Hyks, geriatrian klinikka

Sukupuolten välinen ero elinajan odotteessa on tavallinen ilmiö kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Suomessa naisten odotettavissa oleva elinikä on pitempi kuin miesten. Ilmiö näkyy myös ikäennätyksissä: ilmeisesti vanhin koskaan elänyt nainen on päässyt 122 vuoden ikään, vanhin mies 10 vuotta vähemmän. Miksi näin on? Miksi "heikompi astia" kestääkin kauemmin. Vaikka lopullista varmuutta asiasta toistaiseksi tuskin onkaan, erilaisia hyviä selityksiä on keksitty.

Tavallisesti selitystä on haettu miesten ja naisten hormonaalisista eroista. On ajateltu, että naissukupuolihormonit - erityisesti estrogeeni - suojaavat naisia aina menopaussiin saakka, ja antaa heille näin jopa 10 - 15 vuoden edun miehiin nähden esimerkiksi sepelvaltimotaudin kehittymisessä. Sepelvaltimotauti on keskeinen kuolinsyy, ja siltä säästyminen tai sen ilmaantumisen lykkääntyminen pidentää myös elinvuosia. Tämä näkyy sepelvaltimotaudin todennäköisessä ilmaantumisessa loppuelämän aikana (kts. Hannu Vanhasen artikkeli. Teoria vaikutti hyvältä niin kauan kuin estrogeenit ja muut naisukupuolihormonit nähtiin sydän- ja verisuonitaudeilta suojaavina. Tätä teoriaa ovat horjuttaneet viime vuosina julkaistut suuret tutkimukset (HERS-tutkimus, WHI-tutkimus), joissa annettu hormonikorvaushoito ei suojannutkaan naisia menopaussin jälkeen valtimotaudeilta. Japanissa ja Englannissa tehdyt vertailevat analyysit ovat myös viitanneet siihen, etteivät hormonaaliset tekijät selitä sukupuolten eroa sepelvaltimotaudissa. Aivan uusimman tutkimuksen mukaan (kts. Gernet - uutiset 6.11.2002) estrogeenihoito riittävän ajoissa aloitettuna saattaa kuitenkin vähentää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin. Estrogeenitarina ei ehkä vielä ole loppuunkirjoitettu.

Toisaalta on myös esitetty, että naissukupuolihormonien vaikutus olisi neutraali, mutta sen sijaan miessukupuolihormonit (androgeenit) haitallisia ja lyhentäisivät elinikää. Testosteronin ja väkivaltaisten kuolemien välillä yhteys vaikuttaa loogiselta, mutta androgeenien merkitys kansantautien - muiden kuin eturauhassyövän - riskitekijänä on epävarmempi.

Amerikkalainen Sullivan esitti jo parikymmentä vuotta sitten mielenkiintoisen teorian. Hänen mukaansa naisia eivät sepelvaltimotaudilta menopaussi-ikään suojaakaan hormonit vaan kuukautiset? Säännöllisesti toistuva verenvuoto pitää elimistön rautavarastot kurissa ja rautaa Sullivan pitää merkittävänä sepelvaltimotaudin vaaratekijänä. Teoriaa ovat tukeneet suomalaishavainnot verenluovutuksen sepelvaltimotaudilta suojaavasta vaikutuksesta. Sullivanin teoria on todistamatta mutta sellaisenaan raudan merkitys riskitekijänä voidaan yhdistää olemassa oleviin käsityksiin siitä, että valtimotaudit ovat myös tulehdustauteja. Verenluovuttajien sairastuvuuden eroja voitaneen toki selittää myös heidän muilla ominaisuuksillaan.

Paradoksaalista on, että eräät tekijät, jotka ovat yhteydessä kuolemanriskiin, ovat miehillä edullisempia. Tällaisia ovat mm. pituus ja aivojen koko. Miehet ovat keskimäärin pitempiä kuin naiset ja useissa tutkimuksissa pituus on ollut yhteydessä pienempään kuolemanvaaraan ja valtimotautien riskiin. Miehillä on suuremmat aivot, aivojen koko liittyy henkiseen kapasiteettiin ja viimemainitun alentumisen on puolestaan todettu ennustavan kuolemanvaaraa. Käytäntö osoittaa, ettei näillä ole merkitystä sukupuolierojen selittäjänä. Suoraviivaisia yleistyksiä mutkistaa myös mm. se, että noin 30 000 vuotta sitten ihmisten aivojen koko oli noin 10 % suurempi kuin nykyihmisen.

Niinpä yksinkertaisin - ja ehkä todennäköisin - selitys miesten ja naisten elinikäeroihin lienee elintapaeroissa. Miesten tavalliset sairaudet - erityisesti valtimosairaudet - ovat usein hengenvaarallisia ja voivat johtaa kuolemaan lyhyessä ajassa. Tiedot sukupuolten ikäerosta perustuvat luonnollisesti menneisiin sukupolviin ja nykyisiin vanhuksiin. Heidän keskuudessaan miehet ovat nuoremmalla iällä tupakoineet merkittävästi enemmän kuin naiset, epäterveellinen alkoholin käyttö on ollut miehillä yleisempää, miehiseen kulttuuriin on kuulunut riskinotto jne. Toisaalta miehet ovat ehkä myös noudattaneet naisia huonommin erilaisia terveyttä edistäviä ohjeita ruokavalion ja muiden elintapojen suhteen. Tilanne on tunnetusti muuttumassa: naiset tupakoivat ja käyttävät lisääntyvästi alkoholia ja myös ainakin nuorempien naisten riskikäyttäytyminen on lisääntynyt. Jos ja kun elintapaerot sukupuolten välillä tasoittuvat, johtanee tämä tasa-arvoon myös elinajan pituudessa. Tämän tyyppinen tasa-arvo tuskin on tavoittelemisen arvoista.