Vaitös 5.4.2016: Nutrition of older people and the effect of nutritional interventions on nutrient intake, diet quality and quality of life, Helsingin yliopisto

Satu Jyväkorven väitöskirja tarkastettiin Helsingin ylipistossa 5.4.2016.

Tausta: Ikääntyneiden ravitsemus on tiiviisti yhteydessä toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Virheravitsemuksen prevalenssista on paljon tutkimuksia ja se ovat yleisintä pitkäaikaishoidossa ja kotipalvelun asiakkailla. Ikääntyneiden ravintoaineiden saannista ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa. Vähäinen proteiinin ja muiden suojaravintoaineiden saanti lisää haurastumisen riskiä, kiihdyttää lihaskatoa ja heikentää vastustuskykyä. Ravitsemustilan heikkenemisen ennaltaehkäisy ajoissa on tärkeää, koska hyvää ravitsemustilaa tukemalla voidaan edistää aivoterveyttä, toimintakykyä ja nopeuttaa sairauksista toipumista. Väestön vanhetessa tarvitaan lisää tietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta, etenkin virheravitsemukseen johtavista tekijöistä sekä keinoja tunnistaa virheravitsemus ajoissa sekä tukea hyvää ravinnonsaantia ja ravitsemustilaa. Ravitsemusohjauksen ja opetuksen vaikutusta ikääntyneiden ravitsemustilaan, ravintoaineiden saantiin ja ruokavalion laatuun ei juurikaan ole tutkittu.

Tutkimuksen tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kotona asuvien eri kuntoisten ja pitkäaikaishoidon ikääntyneiden ravitsemustila, ravinnonsaanti ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä sekä selvittää ravitsemusohjauksen ja -opetuksen vaikuttavuutta tutkittavien ruokavalion laatuun, ravintoaineiden saantiin, kaatumisiin ja elämänlaatuun.

Menetelmät ja aineisto: Kotona asuvien eri kuntoisten ikääntyneiden (n = 526) ja pitkäaikaishoidon asukkaiden (n = 374) ravitsemustila arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA)—testillä ja ravinnonsaanti 1—3 päivän ruokapäiväkirjan avulla (artikkelit I—II). Poikkileikkaustutkimusten aineistoina käytettiin: Helsingin palvelutaloissa asuvia ikääntyneitä (n = 374), ” Porvoon sarkopenia”- tutkimuksen ikääntyneitä (n = 208), ”Ravitsemus muistisairaan kodissa”- tutkimuksen kotona asuvia iäkkäitä muistisairaita ja heidän puolisohoitajiansa (n=196), Ravitsemustieto- ja ruoanvalmistuskursseille osallistuneita hyväkuntoisia ikääntyneitä (n = 54) sekä ”Helsingin johtaja” -tutkimuksen kotona asuvia ylemmän sosiaaliluokan ikääntyneitä miehiä (n = 68). Tutkittavilta kerättiin lisäksi taustatiedot, tietoja sairauksista ja kognitiosta. Ravintoaineiden saantia verrattiin ravitsemussuosituksiin ja vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävyys arvioitiin. MNA:n spesifisyyttä ja sensitiivisyyttä tunnistaa ikääntyneitä, jotka saivat vähän energiaa ja proteiinia ruokavaliosta, testattiin. Ravitsemustieto- ja ruoanvalmistuskurssien interventiotutkimuksessa (n = 54) selvitettiin ravitsemusopetuksen vaikutusta ruokavalion laatuun, ravinnonsaantiin ja psykologiseen hyvinvointiin (artikkeli III). ”Ravitsemus muistisairaan kodissa” (n = 190) (NuAD trial; artikkelit IV—V) vuoden kestävässä randomoidussa interventiotutkimuksessa selvitettiin räätälöidyn ravitsemusneuvonnan vaikutusta kotona puolisonsa kanssa asuvien muistisairaiden ravinnonsaantiin, elämänlaatuun ja kaatumisalttiuteen. Pariskuntia ohjattiin yksilöllisesti kotona tapahtuvalla ravitsemusneuvonnalla. Primaarinen päätetapahtuma oli Alzheimer-potilaiden painon muutos, ja toissijaiset päätetapahtumat olivat muutos proteiiniin ja vitamiinien ja kivennäisaineiden saannissa, terveyden liittyvä elämänlaatu 15D-mittarilla (HRQoL) mitattuna sekä vuoden aikana tapahtuneet kaatumiset.

Tulokset: Poikkileikkaustutkimuksen kääntyneiden ryhmät erosivat toisistaan taustatietojen ja ravinnonsaannin osalta (p < 0.001). MNA:lla mitattuna pitkäaikaishoidossa 17% tutkittavista oli virheravittuja ja 68% virheravitsemusriskissä. ”Porvoon Sarkopenia”- tutkimuksen ikääntyneistä virheravittuja oli 3% ja virheravitsemusriskissä 60%, kotona asuvista Alzheimerin tautia sairastavista 43% ja puolisohoitajista 17% oli virheravitsemusriskissä. Helsingin johtajatutkimuksen iäkkäistä miehistä 9% ja ruoanvalmistuskursseille osallistuneista 7% oli virheravitsemusriskissä. Virheravituilla ravintoaineiden riittämätön saanti oli yleisintä, mutta myös hyvässä ravitsemustilassa olevien ikääntyneiden proteiinin ja muiden suojaravintoaineiden saanti oli tutkimuksissa heikkoa. Kaikista tutkittavista 75% sai suosituksia vähemmän proteiinia. Tutkittavilla, joiden liikuntakyky ja kognitio olivat heikentyneet, oli myös huonoin ravitsemustila (p<0.001; vakoitu iällä, sukupuolella ja sairauksilla). Vitamiineista D-ja E-vitamiinin, folaatin ja tiamiinin riittämätön saanti oli yleisintä. Ravintoaineiden riittämätön saanti oli yhteydessä ikään, asumismuotoon, naissukupuoleen, kognitioon ja liikuntakykyyn. Parempi ravintoaineden saanti oli yhteydessä parempaan ravitsemustilaan MNA:lla mitattuna, mutta MNA.n sensitiivisyys ja spesifisyys tunnistaa ikääntyneitä, jotka saivat ruokavaliosta vähän energiaa ja proteiinia, oli heikko. Ravitsemustieto- ja ruoanvalmistuskursseilla osallistuneiden ruokavalion laatu, C-vitamiinin ja kuidun saanti sekä psykologinen hyvinvointi paranivat. Vaikutuksen suuruus (effect size) vaihteli pienestä lähelle kohtalaista (0.2-0.35). Kotona asuvien muistisairaiden proteiininsaanti ja elämänlaatu paranivat sekä kaatumiset vähenivät vuoden kestävän räätälöidyn ravitsemusneuvonnan seurauksena. NuAD tutkimuksessa 40% tutkittavista oli virheravitsemusriskissä. Painon muutoksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Vuoden seurannan jälkeen proteiinin saanti parani interventioryhmässä ja heikkeni vertailuryhmässä (p = 0.031, vakioitu lähtötilanteella, iällä, sukupuolella, MMSE:llä ja BMI:llä). Tutkittavien HRQoL parani interventioryhmässä 0.006, ja heikkeni vertailuryhmässä -0.036 (0.007, vakioitu lähtötilanteella, iällä, sukupuolella, MMSE:llä ja BMI:llä). Interventioryhmässä tapahtui 0.55 kaatumista/henkilövuosi ja kontrolliryhmässä 1.39 kaatumista/henkilövuosi (p<0.001 vakioitu iällä, sukupuolella ja MMSE:llä).

Johtopäätökset: Ruokavalion heikko laatu, riittämätön proteiinin ja muiden suojaravintoaineiden saanti oli yleistä kaiken kuntoisilla ikääntyneillä. MNA:n sensitiivisyys ja spesifisyys tunnistaa ikääntyneitä, jotka saivat vähän energiaa ja proteiinia ruokavaliostaan, oli heikko. Räätälöidyt ravitsemusinterventiot paransivat ikääntyneiden ruokavalion laatua ja ravintoaineiden saantia, elämänlaatua sekä vähensivät kaatumisalttiutta kotona asuvilla muistisairailla.

Linkit