Tutkimus- ja hoitoohjeita

Lähde: Euroopan komissio 1998:
Lujan luuston rakentaminen ja ylläpitäminen sekä murtumien ehkäisy.
- Ehkäisytoimenpiteet

Raportti osteoporoosista Euroopan yhteisössä
- Ehkäisytoimenpiteet

Tiivistelmä

Hyvä ravitsemus: Luuston terveyden edellytys

Vaikka kalsiumin on todettu vahvistavan luustoa kaikissa ikäryhmissä, kalsiumin saanti ravinnosta jää monissa EU:n jäsenvaltioissa alle suositusten. Riittävä kalsiumin saanti voidaan varmistaa monipuolisella ravinnolla, johon sisältyy maitotuotteita. Länsi-Euroopassa vanhukset kärsivät usein D-vitamiinin puutteesta, joka lisää luunmurtumariskiä. D-vitamiinin tarve voidaan tyydyttää oleskelemalla riittävästi auringossa, syömällä D-vitamiinipitoisia ruoka-aineita ja käyttämällä tarvittaessa D-vitamiinivalmisteita. Kohtuullinen alkoholinkäyttö saattaa vaikuttaa suotuisasti luumassaan. Sitä vastoin liiallinen alkoholinkäyttö vähentää luumassaa. Myös tupakoinnin tiedetään vahingoittavan luustoa, ja tupakoijilla on suurempi elinikäinen riski saada lonkkamurtuma kuin tupakoimattomilla.

Liikunta: Parasta on aloittaa jo nuorena

Lapsuus- ja nuoruusiän liikunta vaikuttaa suotuisasti luuntiheyteen. Vaihdevuosien jälkeen liikunnalla on vain kohtalainen vaikutus luustoon. Voima- ja kestävyysharjoittelu voi olla hyödyllistä vanhuksille, joiden luumassa on vähentynyt kohtalaisesti. Tällaiseen harjoitteluun kuuluu kävely, portaiden nouseminen, uinti ja tanssi. Kuntoilu lisää lihasvoimaa ja kestävyyttä, jotka puolestaan ehkäisevät kaatumisia.

Kaatumisten ehkäiseminen

län myötä kaatumisriski lisääntyy. Kaatumisen mahdollisia seurauksia ovat kuoleman, vammojen ja murtumien lisäksi pitkäaikainen sairaalahoito, pysyvä invaliditeetti, sosiaalinen eristäytyminen ja psyykkiset ongelmat. Yksin elävillä vanhoilla naisilla on suurin riski kaatua. Tärkeimmät kaatumisen syyt ovat lonkan alueen lihasten heikkous, tasapainohäiriöt sekä yli kolmen lääkkeen samanaikainen käyttö.

Vanhusten näkökyvystä olisi huolehdittava, sillä se edesauttaa tasapainon ylläpitämistä. Kuntoilu parantaa lihasjäntevyyttä sekä tuo varmuutta liikkkumiseen. Lääkityksen ajantasalla pitäminen ja vähentäminen ehkäisevät omalta osaltaan kaatumisia.

Riskiryhmiin kuuluvien ihmisten varhainen tunnistaminen: kivun ja kustannusten ehkäisemisen avaintekijä

Osteoporoosissa luu haurastuu vähitellen ja luu murtuu vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa, kun luumassa on jo huomattavasti vähentynyt. Riskitekijöiden tunteminen (katso taulukko alla) on ensiarvoisen tärkeää, jotta luuntiheysmittaukset ja ehkäisevät toimenpiteet kohdistettaisiin oikein. Luun mineraalitiheyden mittausta voidaan käyttää arvioitaessa murtumariskiä, tehtäessä diagnooseja ja hoidon tehon seuraamisessa.

Luukadon varhainen toteaminen on äärimmäisen tärkeää turhan kärsimyksen ja kasvavien terveyskustannusten välttämiseksi.

Suojautuminen kaatuessa

Tervekin luu murtuu, jos siihen kohdistuva isku on riittävän voimakas. Iskun voimakkuuden lieventäminen voi estää murtuman. On kehitetty lonkkasuojia, jotka vähentävät iskuvoimaa ja suojaavat luita kaaduttaesssa seisaaltaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että näistä suojista on hyötyä etenkin hoitokodeissa asuville jo aiemmin murtuman saaneille iäkkäille naisille ja miehille.

Tehokas ja saatavilla oleva lääkitys

Osteoporoosin hoitoon on nykyään useita lääkkeitä, joita ovat muun muassa bisfosfonaatit, kalsitoniini, kalsium, fluoridit, hormonikorvaushoito, ipriflavoni, estrogeenijohdannaiset, (anaboliset) steroidit, D-vitamiini ja sen aineenvaihduntatuotteet. Todisteet eri lääkkeiden tehokkuudesta murtumariskin ehkäisemisessä vaihtelevat kuitenkin huomattavasti.

Osteoporoosin hoitoon kehitetään koko ajan uusia lääkkeitä, joita ovat esimerkiksi estrogeenireseptoriin vaikuttavat aineet, strontiumranelaatti ja lisäkilpirauhashormoni.

Kuntoutus: Liikuntakyvyn palauttaminen ja kivun vähentäminen

Monet potilaat kärsivät kroonisesta tai akuutista kivusta, lihasheikkoudesta, liikuntakyvyn vähenemisestä, pituuden Iyhenemisestä, kumaraselkäisyydestä ja riippumattomuuden vähenemisestä, jotka rasittavat sekä fyysisesti että henkisesti. Tämän vuoksi potilaiden on lääkityksen lisäksi saatava myös muuta hoitoa. Yksilöllinen kunto-ohjelma auttaa liikkuvuuden ja lihasvoiman palauttamisessa sekä vähentää kipuja. Potilaita olisi opetettava selviämään sairautensa kanssa elämänlaadun parantamiseksi. Osteoporoosipotilaat eivät usein saa riittävästi tietoa sairaudestaan eivätkä tarvitsemiaan terveydenhuoltopalveluja.

Osallistuminen osteoporoosipotilaiden kansallisten yhdistysten toimintaan ja yhdistysten tarjoamien palvelujen käyttäminen (esimerkiksi puhelin- ja ravitsemusneuvonta sekä paikalliset tukiryhmät) auttavat potilaita ehkäisemään murtumia ja tulemaan toimeen sairautensa kanssa. Tuoreessa saksalaisessa tutkimuksessa todettiinkin, että tukiryhman jäsenten ahdistuneisuus väheni ja luuntiheys parani hoitomyönteisyyden lisääntymisen myota.

Enemmän tietoa ja ymmärrystä

Tehokkaalla tiedottamisella voidaan taistella osteoporoosin aiheuttamien murtumien määrän huomattavaa kasvua ja terveydenhuollon rajallisia voimavaroja vastaan. On lisättävä tietoisuutta riskitekijöistä ja tiedon levittäminen ennaltaehkäisykeinoista on asetettava etusijalle. Eurooppalaisilla, kansallisesti sekä paikallisesti suunnitelluilla ja toteutetuilla tiedotuskampanjoilla voidaan lisätä ihmisten tietämystä osteoporoosista ia edistää terveellisempiä elintapoja.

Asiantuntijatyöryhmän suositukset

Suositus n:o 1:

Asiantuntijatyöryhmän raportissa esitetään vakuuttavia todisteita siitä, että osteoporoosista johtuvat murtumat ovat huomattava ja lisääntyvä uhka ikääntyneiden ihmisten terveydelle Euroopassa.

• Euroopan komission sekä yhteisön 15 jäsenvaltion hallitusten, poliitikkojen ja päättäjien tulisi ottaa osteoporoosin ehkäisy ensisijaiseksi terveydenhuollon kohteeksi ja järjestää kampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi. Osteoporoosin ehkäisyä tulisi priorisoida terveysvalistuksessa ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa.

Suositus n:o 2:

Vaikka tietoa osteoporoottisten murtumien esiintymisestä eri maissa on tällä hetkellä jonkin verran saatavissa, tarvitaan kuitenkin lisää tietoa. Näitä tietoja voidaan käyttää osteoporoosin syiden selvittämisessä, tarkasteltaessa mahdollisia ennaltaehkäisystrategioita ja arvioitaessa osteoporoosin ehkäisemisestä ja hoidosta aiheutuvia kustannuksia.

• Tulisi luoda koordinoituja järjestelmiä murtumien määrän seuraamiseen sekä Euroopan yhteisössä että kansallisella tasolla sen jäsenmaissa.

Suositus n:o 3:

Osteoporoottisten murtumien määrä EU:n jäsenvaltioissa lisääntyy voimakkaasti seuraavien vuosikymmenten aikana.

• Tulisi varmistaa, että EU:n alueella kansallisten järjestelmien toiminta on koordinoitu ja suunniteltu vastaamaan tehokkkaasti terveydenhuollon lisääntyviin tarpeisiin ja että varat kohdennetaan tarkoituksenmukaisesti.

Suositus n:o 4:

Ravitsemuksella on tärkeä merkitys luuston hyvinvoinnille. Kalsiumin saanti jää usein suositeltua saantia vähäisemmäksi. Lisäksi D-vitamiinin puute on yleistä erityisesti ikääntyneiden keskuudessa.

• Tulisi kehittää, integroida ja toteuttaa toimintaperiaatteita, joilla lisätään väestön ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta riittävän kalsiumin ja D-vitamiinin saannin tarpeellisuudesta kaikissa elämän vaiheissa.

Suositus n:o 5:

Osteoporoosin diagnosoinnissa luun tiheyden mittaaminen on paras menetelmä. Alan asiantuntijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että koko väestön seulonta ei ole tarkoituksenmukaista vaan luuntiheysmittaukset tulisi kohdistaa henkilöihin, joilla on useita kliinisiä osteoporoosin riskitekijöitä. Luuntiheysmittauksiin pääseminen on vaikeaa ja siihen kohdennetut varat ovat riittämättömiä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Monissa jäsenvaltioissa mittauksesta aiheutuneista kuluista korvataan potilaille osa tai ei lainkaan.

• Riskiryhmään kuuluvien olisi päästävä luuntiheysmittaukseen, ja mittauksesta aiheutuneet kulut olisi korvattava.

Suositus n:o 6:

Osteoporoosia voidaan ehkäistä ja hoitaa tehokkain lääkkein. Uusia lääkkeitä kehitetään koko ajan. Euroopan yhteisössä ei ainakaan toistaiseksi noudateta mitään yhtenäistä hoitostrategiaa (johon sisältyisi lääkehoidon lisäksi myös muu hoito).

• Olisi kehitettävä ja koordinoitava hoitostrategioille yhteisiä linjoja. Hyväksytystä hoidosta aiheutuneet kustannukset olisi korvattava.

Suositus n:o 7:

Kansallisten potilas- ja tiedeyhdistysten merkitys tunnustetaan yhä yleisemmin. Terveydenhuollon ammattilaisilla ja kansalaisilla ei kuitenkaan ole riittävästi tietoja osteoporoosista.

• Olisi tuettava kansallisia potilas- ja tiedeyhdistyksiä taloudellisesti ja autettava niitä ajamaan asiaansa koko Euroopan yhteisössä.

Suositus n:o 8:

Tarvitaan lisää tutkimustietoa useilta eri alueilta muun muassa liikunnan, kalsiumin ja D-vitamiinin saannin vaikutuksista luustoon, luumurtumariskin arvioinnista, osteoporoosin seulonnasta sekä miesten osteoporoosin syistä ja hoidosta

• Olisi rahoitettava keskeistä osteoporoosin ehkäisyyn tähtävää tieteellistä tutkimusta

Päivitetty 18.3.1999

Sulje | Tulosta tämä sivu