Geriatrian keskustelufoorumi

[ Rekisteröidy ] [ Takaisin aihelistaan ]

Risperdalia aggressiiviselle dementikolle?

Pirjo	Alzheimerin tautia sairastava äitini on ollut sairaalassa useita viikkoja sydänsairauden takia, odottaa nyt vanhainkotipaikkaa. Hänelle on alettu antaa Risperdalia, koska hänellä on ollut aggressiivista käytöstä - kiukuttelee esim. lääkkeitä annettaessa ja suihkuun vietäessä -, ahdistuneisuutta ja käytävillä vaeltelua. Risperdalin aloittamisen jälkeen hänen liikkumisensa on muuttunut epävarmaksi ja hapuilevaksi ja hän on koko ajan väsynyt. Olisiko Risperdalille jotain vaihtoehtoista lääkitystä? Kirjoitettu: 28.05.08 12:16
Ukkonen	Yleensä aggressiivisen käytöksen takana on KIPU. Alzheimerintautia sairastavalle kivun ilmaisu voi olla vaikeaa, ei välttämättä ymmärrä mistä on kyse. Ainut keino ilmaista kipua on levottomuus ja aggressiivisuus. Vaihtoehtoisia lääkkeitä on monia, mutta mielestäni tensin täytyisi selvittää mistä johtuu tuo levottomuus. Sitä ei saisi "poistaa" lääkkeillä Kirjoitettu: 22.06.08 18:42
Paula	Risperdal on hätäratkaisu silloin, kun hoitajien ammattitaito ei riitä, olipa sitten kyseessä laitos tai koti. Sillä saadaan potilas kätevästi jalattomaksi ja siten "rauhallisemmaksi", mikä tietenkin helpottaa hoitajien työtä kun ei tarvitse juosta perässä. Kerrot, että on ollut sairaalassa jo useita viikkoja sydänvaivojen vuoksi. Ne voivat hyvinkin aiheuttaa levottomuutta, mutta eihän sydän risperdalilla parane. Joka tapauksessa kannattaa ensimmäiseksi lopettaa risperdal heti ennen kuin kävelykyky ehtii ratkaisevasti heikentyä ja hänet sidotaan sen vuoksi kiinni. Vasta sitten voidaan kokeilla jotain muuta lääkettä. Kirjoitettu: 23.06.08 14:48
Paula	Risperdal on hätäratkaisu silloin, kun hoitajien ammattitaito ei riitä, olipa sitten kyseessä laitos tai koti. Sillä saadaan potilas kätevästi jalattomaksi ja siten "rauhallisemmaksi", mikä tietenkin helpottaa hoitajien työtä kun ei tarvitse juosta perässä. Kerrot, että on ollut sairaalassa jo useita viikkoja sydänvaivojen vuoksi. Ne voivat hyvinkin aiheuttaa levottomuutta, mutta eihän sydän risperdalilla parane. Joka tapauksessa kannattaa ensimmäiseksi lopettaa risperdal heti ennen kuin kävelykyky ehtii ratkaisevasti heikentyä ja hänet sidotaan sen vuoksi kiinni. Vasta sitten voidaan kokeilla jotain muuta lääkettä. Kirjoitettu: 23.06.08 14:48
Pirjo	Paula, juuri noin. Ukkonen puhuu myös asiaa. Sain puhumalla lääkärille Risperdalin lopetettua, ja äiti olikin muutaman viikon ilman sitä (puheet muuttuivat heti järkevämmiksi ja liikkuminen parani). Sitten olivat aloittaneet Risperdalin juhannuksen alla uudestaan eikä minulle ollut kerrottu mitään! Ihmettelin, miksi hänen kuntonsa oli niin heikentynyt, mutta kaikkia muita syitä tarjottiin eikä kerrottu Risperdalin aloittamisesta - sain tietää siitä sattumalta vasta pari päivää sitten. Lisäksi olivat laittaneet lääkkeen annosteluajoiksi aamun ja iltapäivän, varmaankin siksi, että olen käynyt äitiä katsomassa yleensä iltalääkkeiden aikaan ja aina kysynyt, jos kupissa on ollut tuntemattomia lääkkeitä... Nyt äidille on lisätty edelleen masennuslääke Cipramil Risperdalin rinnalle. Kaiken kukkuraksi äiti siirtyy tänä viikonloppuna vanhainkotiin, ja nykyinen lääkelista seuraa tietenkin mukana. Äidillähän on kaksi Alzheimer-lääkettä ennestään ja lisäksi sydänlääkkeet, verenpainelääkkeet, verenohennuslääkkeet, kaliumit ym. Ne tietenkin ymmärrän, mutta noita psyykenlääkkeitä en. En jaksa tässä edes selostaa, mitä olen noista Cipramilista ja Risperdalista netistä löytänyt. Olen aivan toivoton. Kirjoitettu: 17.07.08 16:42
Taru	Pidä tiukasti äitisi puolta! Helppoa se ei tule olemaan, nimimerkillä kokemusta on . Kutsu itsesi hoitavan lääkärin puheille ja kysy jokaisesta lääkkeestä erikseen, mitä tarkoitusta varten se on määrätty. Masennuslääkkeet ovat varsin tavallisia laitoshoidossa olevilla vanhuksilla, mutta niilläkin on sivuvaikutuksia: ne voivat jopa pahentaa psykoosioireita, vaikka levottomuutta on äidilläsikin ollut jo ennestään. Miksi Alzheimer-lääkkeitä on kaksi? Yleensä yksikin riittää eikä ainakaan näin alkuvaiheessa ole enemmästä hyötyä. Entä onko äitisi tutkinut erikoislääkäri ja onko kaikki asianmukaiset kuvaukset ym. tutkimukset tehty, joilla varmistetaan se, että kyseessä on varmasti tämä sairaus? Jos ei, niin sekin on mahdollista, että kyseessä on joku aivan muu dementoiva sairaus eikä siihen tietenkään Alzheimerintaudin täsmälääkitys auta, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Kirjoitettu: 21.07.08 09:36
Pirjo	Kiitos Taru tsempityksistä! Olenkin ainakin tähän mennessä aika hyvin perillä äidin lääkityksistä, taisin olla nk. hankala omainen äidin sairaala-aikana, kun soittelin niin usein lääkärille ja kyselin hoitajilta. En vain tiedä kuinka kauan jaksan jatkaa, olen kokopäivätyössä ja omiakin asioita pitäisi hoitaa. Vanhainkodissa lääkäreitä on ilmeisesti vaikeampi tavoittaa; he eivät ole koko ajan tavoitettavissa, vain käyvät osastoilla, ja tällä hetkelläkin on lääkärinä lomasijainen. Äidin Alzheimer on diagnosoitu jo vuonna 2003. Hän söi aluksi Ariceptia, joka jätettiin pois ja tilalle tuli Reminyl. Noin vuosi sitten Reminylin rinnalle otettiin Ebixa. Itsekin olen ihmetellyt hiukan tätä, olen luullut, että Ebixaa syödään ainoana lääkkeenä, mutta eräältä toiselta foorumilta kuulin (luin), että niitä on käytössä myös rinnakkain. Äidin diagnoosi tehtiin silloin aikoinaan lähinnä kliinisesti (mmse-testillä ja keskusteluin), mutta otettiin myös verikokeet ja CT-kuvaus, joissa ei erityistä. Olen kyllä lukenut, että magneettikuvaus olisi paras, mutta sitä ei tehty, ehkä säästön vuoksi. Diagnoosi tehtiin neurologian poliklinikalla. Keskustelin tänään vanhainkodin osastonhoitajan kanssa; jotain toivoa on, koska hän oli samoilla linjoilla minun kanssani ja sanoi, että heillä ei yleensä käytetä näitä lääkkeitä vanhuksilla. Lääkäri kuitenkin määrää lääkityksen, ja nyt kun lähettävässä sairaalassa Risperdal oli aloitettu ja on kirjattu potilastietoihin, lopettaminen ei käykään niin helposti - tarkoitan että omasta mielestäni siinä ei olisi mitään ongelmaa, mutta epäilen, että kun jotain lääkettä on kerran määrätty, seuraavan lääkärin on helpompi jatkaa siitä kuin tehdä muutoksia. Cipramilkin oli juuri ehditty aloittaa sairaalassa; äiti ehti käyttää sitä vain noin puolitoista viikkoa ennen siirtoa vanhainkotiin. Todella huonoa tuuria: jos paikka vanhainkodissa olisi vapautunut hiukan aikaisemmin, sitä ei olisi ehditty aloittaa. Risperdalista vielä: on todella surkeata katsella äidin liikkumista tällä haavaa; hän juuri ja juuri pääsee sängystä ylös, kun joku auttaa, ja liikkuu kankeasti ja hitaasti rollaattorin avulla, kun kuukausi sitten hän sairaalassa nousi itse sängystä ja lähti huitelemaan käytävälle ilman mitään apuneuvoja! Kirjoitettu: 21.07.08 19:11
Markus Halminen	Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käytön vähentäminen dementiapotilailla edellyttää pieniä ja hyvin henkilökuntaresurssein varustettuja hoitoyksikköjä dementikoille, jotta voidaan oikeasti käyttää lääkkeettömiä hoitomuotoja dementiaan liittyvissä käytösoireissa. Henkilökunnan kiire, stressi ja uupumus välittyvät dementiapotilaalle ja seurauksena on aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta jne. Dementiapotilaalla voi olla masennus. Sen tunnistaminen on sitä vaikeampaa, mitä vaikeamman vaiheen dementiasta on kyse. Mielialalääke Cipramil voi olla hyväkin lääke ja se voi vähentää Risperdalin ja muiden rauhoittavien tarvetta. Risperdalia ja muita rauhoittavia lääkkeitä joudutaan jossakin vaiheessa käyttämään lähes takuuvarmasti, mutta niiden käytössä pitää olla suunnitelmallisuutta, erityisesti koskien lääkkeen vähentämisaikataulua. Risperdalia voidaan tarvita sairaalaoloissa enemmän, koska siellä on kova meno päällä potilaiden vaihtuessa ja touhutessa isoissa huoneissa. Kyllä siellä yleensä dementiapotilas reagoi negatiivisesti. Kirjoitettu: 22.07.08 08:18
Taru	Anteeksi Markus, mutta oma havaintoni henkilökunnan kiireestä on se, että kansliassa istumaan heillä kiire on enemmän kuin potilaiden pariin. Ja se havainto tehtiin tänään osastolla, jossa neljä (4) hoitajaa istui kansliassa suljetun oven takana, ja osastolla hoidetaan 10-12 dementiapotilasta. Jos siinä istumisessa tulee kiire, stressi ja uupumus, niin se johtuu varmasti jostain muuta kuin potilaiden määrästä ja hoidon raskaudesta. Kun siinä tilanteessa jotain aggressiivisuutta ilmenee omaisissakin, niin onko se ihme? Puolustat lääkitystä, mutta takuuvarmasti ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökunta edistää POTILAAN hyvinvointia paljon paremmin kuin vahva rauhoittava lääkitys. Eikä sovi unohtaa sitä tosiasiaa, etta varsinkin dementia on monessa mielessä myös omaisten sairaus, eikä heitä saa hoidettua rauhallisiksi lääkkeillä - valitettavasti teidän kannaltanne. Kirjoitettu: 25.07.08 21:23
Markus Halminen	Koululaiset käyvät työelämään tutustumisjaksoilla. Joskus voisi olla hyvä, että omaisetkin kävisivät tietyissä hoitopaikoissa eri vuoroissa (eri vuorokauden aikoina) katsomassa, mitä se hoitajan homma on. Usein lehtien yleisönosaston kirjoituksissakin puhutaan tuosta hoitajien kahvihuoneessa istumisesta. Kyllä työehtosopimukseen kuuluvat tauot ovat tärkeitä hoitajille ja jos jotain akuuttia hoidettavilla on, kyllä silloin kahvitauko joustaa. Omaisien hoitamiseen paras lääke on aika, siis henkilökunnan aika käydä kiireettömiä keskusteluja toiveista, peloista ja pettymyksistä liittyen omaisen hoitoon. Korostan vielä, että en halua puolustella yksilöitä, joilla todella on asenne pielessä. Pääsääntöisesti dementiayksiköissä on kuitenkin ammattitaitoista ja motivoitunutta joukkoa töissä. Kirjoitettu: 28.07.08 08:11
Pirjo	Kerronpa, mitä tässä välissä on tapahtunut. Äiti ehti muutaman päivän olla vanhainkodissa, ja puhumalla hoitajalle sain poistettua toisen päivittäisannoksen Risperdalia (hoitaja oli puhunut lääkärille). Äiti sai kuitenkin melkein heti sydäninfarktin jouduttuaan vanhainkotiin, ja hänet toimitettiin sairaalaan. Hänen vointinsa huononi niin, että hän ei saa syödyksi kiinteää ruokaa, joten kaikki lääkkeet, joita ei saa annettua suoneen, lopetettiin. Siis myös Alzheimer-lääkkeet Risperdalin ja Cipramilin lisäksi. Soitin lääkärille, että Alzheimer-lääkkeitä ei voi lopettaa ja että ne voi vaikka jauhaa ja panna lusikalliseen nestettä (hän pystyy syömään juoksevaa ruokaa), mutta toistaiseksi nuo ovat olleet keskeytyksissä. Psyykenlääkkeistä päästiin näin eroon ainakin toistaiseksi, mutta pelottaa, mitä pian seuraa, kun Ebixat ja Reminylit lopetettiin. Liittyen edelliseen aiheeseen: tästä on parisen kuukautta, kun olin vieraskäynnillä eräässä akuuttisairaalassa, jolloin eräs potilas kaatui käytävällä lattialle eikä päässyt ylös. Hoitajat olivat kaikki kahvitauolla henkilökunnan huoneessa, ja menin sitten sanomaan, että eräs potilas on lattialla. Sieltä tultiin sitten auttamaan. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa. Kirjoitettu: 28.07.08 16:38
Spaissari	Jos mutsis on menny niin huonoon kondikseen, ettei se pysty ottaan lääkkeit nii ei siin mitkää Ebixat etc. enää auta vaan pitkäaikaisosastolle makaamaan. Kirjoitettu: 31.07.08 16:13
Taru	Ebixaa on olemassa myös nesteenä. Jos hyvää tahtoa olisi ollut, sitä olisi aivan hyvin voinut antaa vaikka lääkeruiskulla suuhun. Mutta ehkä henkilökunta katsoi hyväksi aloittaa saattohoidon juuri nyt, siihen sattui näin loistava tilaisuus. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää sinulla ja äidillesi jatkossakin, vaikka se vaatii sinulta aika paljon. Markus: ei ongelma suinkaan ole hoitajien lakisääteiset tauot ja tarpeelliset raportit . Ongelma on se, että koko osaston henkilökunta on siellä samaan aikaan, yleensä suljetun oven takana. Potilaat ovat silloin osastolla keskenään. Se suorastaan pelottaa sellaisia vireiden ja fyysisesti hyväkuntoisten dementikkojen omaisia, jotka eivät edes vessassa käydessään uskaltaneet ovea sulkea silloin, kun se nyt osastolla oleva potilas oli kotona . Pirjon kertoma tapaus ei ole ainoa laatuaan, sillä meille kävi aivan samalla tavalla, tosin sillä erolla, että kaatunut potilas loukkaantui aika vakavasti, koska tuolista pudotessa hänellä murtui jotain. Mutta onhan se aika vaikea yksin juoruta ... ja jos aiot seuraavaksi kertoa raportoinnin tärkeydestä, niin se on kuulemma jo vanhanaikaista kun kaiken näkee koneelta. Eikä siinä mene kovin monta minuuttia niissäkään paikoissa, joissa se vielä on tapana. Entä kuinka me voimme mennä sinne osastolle johonkin muuhun aikaan kuin silloin, kun on ilmoitettu vierailuaika? Kirjoitettu: 02.08.08 21:50
Pirjo	Ei olisi varmaan vaikea järjestää niin, että yksi hoitaja valvoisi potilaiden puuhia sillä välin, kun muut kahvittelevat, ja joisi kahvinsa yksinään sen jälkeen. Jokainen voisi olla vuorollaan nk. vahtivuorossa. Eihän erilaisissa asiakaspalvelutehtävissäkään panna lappua luukulle kahvitauon ajaksi. Kirjoitettu: 03.08.08 22:19
Hoitaja	testi Kirjoitettu: 23.08.08 16:59
Hoitaja	Yllä oleva oli kokeiluna että voi kirjoittaa rekisteröitymättä. Paljon on pahaa mieltä ylläolevissa kirjoituksissa. Harmi sinäänsä, koska hoitajan toivoisin olevan enemmän tunnetta että olemme samalla puolella, emmekä toisiamme vastaan. Omalla osastollani vanhainkodissa on 30 paikkaa, joista 8 intervallihoito paikkoja. Henkilökunta miehitys ei ole kohdallaan, kuten ei muissakaan paikoissa. Aamuvuorossa klo 7-12.30 on täyttä työtä hikivaluen. Usein tämän jälkeen on ihan puhki (fyysisesti). Oikeasti ei ole enää paljon annettavaa työpaikalle, surullista mutta totta. Aamupesujen tekeminen 4-6 hoitajan voimin 30 ei ole nopeaa. Kahvilla pyrimme käymään taukojen rajoissa, joskus istumme pidempään, joskus vähemmän. Osasto ei toimi niin, että joku valvoo kaikkia koko ajan. Kaikki eivät ole fyysisesti samassa tilassa koko ajan. Itseasiassa ei ikinä. Iltavuorossa ja yövuorossa puhumattakaan, kun miehitys on minimi. Usein kohtaan omaisten epärealistisia toiveita, jotka osittain johtuvat tietämättömyydestä. Likaantuneet vaatteet on vakioaihe, mielestäni aika harmiton, omaisen mielestä ei. Joka ruokailun jälkeen ei ole mahdollisuus vaihtaa puhtaita vaatteita. Pääpaino on muussa hoidossa (wc-käynnit, syöttämiset). Lääkitys, joka olisi saatava hooidettavalle vaikka väkisin. Onko se mielekästä? kuinka pitkään on tarpeen väkisin syöttää, lääkitä, ym? Jos potilas kärsii väkisin syötöstä, kieltäytyy. haluaisitko silti tulla syötetyksi nenä-mahaletkulla, PEG-letkulla? Kuivuminen- janon tunne. Omaisten suuri pelko, kun suunkautta ei enää mene ravinteita. tässä vaiheessa toivotaan suonensisäistä nesteytystä. Hoitohenkilönkunnan näkemyksen mukaan olisi saattohoidoan aika jos muuta syytä tilanteelle ei löydy. Hyvä saattohoito sisältää suun kostutusta (tuttkittu pitävän janon tunteen poissa), asentohoitoa, kipulääkettä, läsnäoloa (johon liian vähän aikaa). kipulääke- hengityslama-kuolema, omaisten pelko kun morfiinilääkitys aloitetaan. Kuitenkin yksi käypä hoito ohjeista kuolevan potilaan hoidossa on morfiinilla hengityksen helpottaminen. On hirveää kun potilaalla on selkeästi kipuja, mutta omainen on piikin ja potilaan välissä jarruna. Tämä pelko on saanut ylisuuret mittakaavat omaisissa. Potilaalle kehittyy toleanssi opiaatteihin ja annosta tulee nostaa. Joskus ihmettelen, että ovatko oamiset pysähtyneet ajattelemaan mihin ihminen kuolee? yleisin syy taitaa olla keuhkokuume, johonkin on kuoltava. Ihminen ei kuole vanhuuteen, kuten kansakielellä olemme tottuneet puhumaan. Ajatuksia, kiitos! Toivottavasti kukkaan ei loukkaannu. Kirjoitettu: 23.08.08 17:15
Taru	Omaiset eivät suinkaan kuolemaa pelkää. Sen sijaan he pelkäävät omaisensa "hautaamista elävältä", eli rauhoittamista lääkkeillä ja sitomista sekä ennenaikaista saattohoitoa. Yhdestä sellaista on joku lääkäri kirjankin kirjoittanut ja hän koko todella järkyttäväksi sen, että hänkään ei ammatti-ihmisenä heti huomannut, missä mennään. Tuskin kukaan omainen on potilaan ja piikin välissä esteenä esim. syöpää tai reumaa sairastavilla. Mutta mitä tarkoitusta varten samalla dementiapotilaalla voi olla opiaatti, rauhoittava, psykoosilääke, masennuslääke ja epilepsialääke ym., yhteensä 7 keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä, vaikka ainoa todettu sairaus oli alzheimerintauti? Kyseinen potilas voi vielä tänäkin päivänä olosuhteisiin katsoen hyvin, vaikka em. lääkelistasta on jo 3 vuotta ja ikää on tässä välissä karttunut lisää eivätkä vaivat varmaan ole vähentyneet. Me todella toivomme, että me pelaisimme samassa joukkueessa, potilaan hyväksi. Suurimmat ongelmat varmaan johtuvat siitä, että potilaan etu ei aina ole yksiselitteinen. Hoitajan näkökulmasta katsoen Hyvä Potilas on sellainen, joka on hiljainen ja rauhallinen ja hyvin hoidettavissa, sillä juuri hoitotyöhön hoitajat ovat koulutuksensa saaneet. Omaisten mielestä taas potilas on paremmassa kunnossa silloin kun hän on silmin nähden elossa, vaikka olisikin levoton, äänekäs ja karkaileva eli ehdottomasti hankala hoidokki henkilökunnalle. Miten tämä yhtälö ratkaistaan? Käytännössä olen nähnyt laitettavan vaipat sellaiselle, joka osaa itse vessassa käydä (mutta dementoituneena toisinaan vessassa erehtyy). Ei se ainakaan häntä rauhoittanut, kun ei hädän tullen pystynyt asiaansa itse toimittamaan ja sitä minun ei varmaan tarvitse kertoa, ehtikö henkilökunta joka tarpeeseen apuun. Ja samaa potilasta myös puettiin, vaikka hän osasi itse pukeutua, toisinaan tosin liikaakin. Häntä taannutettiin tarkoituksella helpommin hoidettavaksi, ja se on omaisten mielestä elävänä hautaamista. Me emme suinkaan vaadi, että jokaisen ruokailun jälkeen vaihdetaan puhtaat vaatteet. Mutta onko kohtuutonta vaatia, että 4 päivän intervallijaksolla vaihdettaisi edes yhden kerran puhtaat vaatteet, kun niitä on kuitenkin mukana ollut? Ja mistäkö omainen tietää, ettei muita vaatteita ole käytetty: hän on nähnyt joka päivä ne samat potilaan päällä ja kassissa olleissa on juuri se oman tutun pesuaineen tuoksu, kun ne palautetaan. Todennäköisesti potilasta ei ole kertaakaan edes kunnolla pesty, sillä kotona hän ei ole koskaan niin kamalan hajuiseksi muutamassa päivässä päässyt. Mistähän johtuu keuhkokuumeen yleisyys laitoksissa? Tästä sopisi kyllä sitten enemmänkin keskustella. Kirjoitettu: 25.08.08 09:38
Hoitaja	Varmasti hoidettava helpouteen tai vaikeuteen vaikuttaa käytöksen häiritsevyys. Huuteleva, äänekäs potilas aiheuttaa yleistä levottomuutta osastolla. Ihan silkkaa pelkoa ja ahdistusta muissa potilaissa. Joskus on valittava 29:lle levollinen olo ja lääkittävä 1 äänekäs, uhkaileva potilas. Uskon potilaan itsensä myös kärsivän ahdistuneisuudesta näissä tilanteissa. Keskusteluyhteyttä ei aina saa syntymään, jos lähestyessäsi sinua heitellään tavaroilla ym. Kyllä karkaileminen on asia joka on myös lääkittävä, jos osaston muut keinot ei sitä pysty estämään. Ovikoodi on toimiva, mutta joukossa on omaisia jotka ovat itsekin sairaita. Eivät jaksa? pysty? tms estä pois pyrkivää lähtemästä osastolta, vaan päästävät ulos. Joskus potilas kirjaimellisesti tuuppaa omaisen syrjään ja poistuu. Talvella tälläinen on kohtalokasta. "Sitominen", käytetään potilailla jotka tistuvasti lähtevät liikkeelle ilman hoitajan apua ja loukkaavat itsensä (murtumat, syvät haavat). Usein tällöin kuulee omaiselta uhkauksen että jos vielä kerran jotain käy niin asia ei jää siihen. Vaihtoehdot ovat vähissä... Vaippoja käytetään monista syistä, valitettavasti wc:n ei voi viedä esim 30min välein. Ei olisi reilua jos äänekkyydellä saa enemmän hoitoa. Joukossa myös paljon afasiasta kärsiviä, kuka heidän puolestaan "huutaa" jos ei hoitaja? Meillä käytetään osaston vaatteita, vaihdetaan tarvittaessa. Vaateskaala ei ole laaja, samanlaisia joissa värisävy määrää koon esim. vihreät=M-koko. Vaate voi olla vaihdettu, mutta pysyy tuosta johtuen samanlaisena. Joka tahran jälkeen emme vaatteita vaihda. Alusvaatteita vaihdetaan useammin, vaikka päällysvaatteet on samat. Koko suihkuun pääsee 1krt/vko, uskooka vain ettei aika enmpään riitä. Sen lisäksi kaikkille avustetaan pienet pesut aamuisin (kasvot, kädet, kainalot, alapesu). Lääkitykseen en ota kantaa, sen määrää lääkäri. Keuhkokuumeen yleisyys? Mitähän tarkoitat? Omalla osastollani pneumoniaa on n. 1-2 henkilöllä vuodessa. Kasvanut aspiraatioriski kasvattaa todennäköisyyttä. Usein esim. aivoinfarktin jälkeen nieleminen vaikeutunutta joka sitten lisää tuota "henkeen vetämisen mahdollisuutta". Ongelma on varmasti, että jokainen omainen katsoo tilannetta sen läheisensä kautta. Hoitohenkilökunnan on löydettävä jonkinlainen keskitie kaikkien toiveiden viidakossa. Huomoiden että kaikkien potilaiden tarpeet tulisivat edes osittain kuulluksi. Esim. syöttäminen voi viedä 20min/per potilas. Jos osastolla on syötettäviä 6 henkilöä ja syöttökertoja 6x5 vuorokaudessa. Tämä jo sitoo henkilökuntaa paljon. Moni hoitotehtävä jää huomaamatta, jos oma omainen ei tarvitse sitä hoitoa. Kirjoitettu: 09.09.08 19:48
Taru	Ilmeisesti Hoitaja on työssä aivan toisenlaisella osastolla kuin sillä, jolla minun omaiseni on. Ei siellä ole nielemiskyvyttömiä ja kaikki käyttävät omia vaatteita. Siksi se on niin ilmiselvää, jos koko intervallijakson aikana ei kertaakaan ole vaatteita vaihdettu. Suihkussa 1 krt/viikko, no se suihkupäivä ei sitten ole sattunut siihen intervallijaksoon. Sekin tekee ihmisen elämän vaikeaksi, kun ei pääse vessaan silloin kun on tarve. Jos sinne pitää päästä 30 minuutin välein, pitäisi hoitaa se tiheää vessatarvetta aiheuttava sairaus ensin ja vaippojen käyttö saisi olla vain tilapäistä. Eikö huutelevan ja karkailevan hoitoon ole muuta keinoa kuin ylenpalttinen lääkitys? Uskallan väittää, että kyseessä on vain mielikuvituksen puute. Äänieristeet ja lukot on keksitty jo ammoisina aikoina, ennen dementiaosastoja ja sairaaloja. Miksi niitä ei käytetä? Kysykääpä omaisilta, miten he näiden samojen potilaitten kanssa kotona selvisivät. Siten saisitte käyttöönne monta kätevää keinoa, jotka voisivat toimia muillakin potilailla. Sitomisessa on sairaaloissa ja vanhainkodeissa voimassa se sama perustuslaki kuin muuallakin tässä maassa. Siellä on sellainen pykälä, joka kieltää vapauden rajoittamisen ilman laillista perustetta. Ainoa laillinen peruste löytyy mielenterveyslaista. Jos potilas sidotaan, on koko ajan oltava sekä näkö- että kuuloyhteys hoitajaan ja jonkin korkeamman oikeuden päätöksen mukaan ei kamera riitä. Jonakin kauniina päivänä joku tekee laittomasta sitomisesta rikosilmoituksen. Sitten katsotaan korkeimpia oikeuksia myöten, miten se laki oikein meneekään. Sellaista tapausta hyvin läheltä seuranneena voi vakuuttaa, että ei se ainakaan potilaan hätää vähennä eikä hänen vointiaan kohenna, kun sitten huutaa "isä, tule auttamaan" jokseenkin taukoamatta. Kirjoitettu: 12.09.08 10:45
"Sitomisesta"	Suurin osa näkemistäni "sitomisista" on näitä magneettivöitä. Näihin ei päde mielenterveyslaki. Lääkäri antaa suostumuksensa ja seuranta välit. Usein päivisin 1h välein tarkastus, öisin harvemmin. Käyttösyynä en ole törmännyt karkailuun, vaan aggressiivisuus (kohdistuu henkilkuntaan/muihin osaston potilaisiin) iskuilla, kuristamalla, ym. tai yksin vuoteesta liikkeelle lähteminen jolloin jo murtunut tai suurentunut riski murtaa luita. Jos omainen on ehdottomasti vastaan, antaa "suostumuksen" potilalle kaatua, voidaan jättää käyttämättä. Aggressiiviseen potilaaseen ei omainen voi vaikuttaa, toinen vaihtoehto on lääkitseminen. Jos aggressiivisuus on kausittaista, mutta päivittäistä, on parempi "sitoa" kuin lääkitä. Lääkitys turruttaa koko päiväksi, sidottuna onnistuu wc-reissut ym. normaalisti kun ei aggressiivisuutta. Omaisten tulisi muistaa että nämä potilaat pahoinpitelevät myös osaston muita potilaita, ei vain henkilökuntaa. Esim. kahden hengen huoneissa. www.fennomedical.fi/home/page.asp?sid=2918&;mid=2&Id=35 Kirjoitettu: 18.09.08 16:03
Mytty Möttönen	Onko kokemuksia Zyprexan ja Seroquelin käytöstä vanhuksilla? Millä annoksella ja millaisia kokemuksia? Miten saisi vanhuksen yhteistyökkyiseksi hoitotilanteisiin? Hyviä ehdotuksia? Onko kokemuksia Ebixasta- tai yleensä jostain hyvästä lääkkeestä, jolla säilyisi rauha mutta lääke ei veisi vanhusta sängyn pohjalle? Kirjoitettu: 03.01.09 22:37
Mytty Möttönen	Onko kokemuksia Zyprexan ja Seroquelin käytöstä vanhuksilla? Millä annoksella ja millaisia kokemuksia? Miten saisi vanhuksen yhteistyökkyiseksi hoitotilanteisiin? Hyviä ehdotuksia? Onko kokemuksia Ebixasta- tai yleensä jostain hyvästä lääkkeestä, jolla säilyisi rauha mutta lääke ei veisi vanhusta sängyn pohjalle? Kirjoitettu: 03.01.09 22:38
omainen	Isäni sairasti frontaalidementiaa ja aggressiivisuuden poistamiseksi määrättiin zyprexaa, hyvin pieni annos. Ensimmäisellä kerralla lääke lopetettiin, kun ryhti meni hyvin kumaraan ja puhuminen väheni radikaalisti. Toisella kerralla lääkkeen vaikutukset olivat samat, mutta valitettavasti lääkettä ei lopetettu ennen kuin isäni sai neuroleptisen syndrooman. Tuolloin hänen fyysinen kuntonsa meni todella huonoksi, hän ei kyennyt syömään itse ja käsittääkseni tuo syndrooma voi johtaa jopa hengitysvaikeuksiin. Isän puhe ei enää palautunut vaikka lääkitys lopetettiin. Pharmaca fennicasta kannattaa lukea lääkkeen kuvaus. Ei suositella dementiapotilaiden hoitoon. Omaiset ovat ainoita pitämään sairastuneen läheisensä puolia, joten ottakaa selville, mihin lääkkeet on tarkoitettu ja mitä riskejä niiden käytössä on. Kirjoitettu: 12.01.09 22:24
perustuslaista	"Sitomisesta" kirjoittaa: "Suurin osa näkemistäni "sitomisista" on näitä magneettivöitä. Näihin ei päde mielenterveyslaki. Lääkäri antaa suostumuksensa ja seuranta välit. Usein päivisin 1h välein tarkastus, öisin harvemmin. " Kertoisiko nyt joku ystävällisesti, mikä on se lakipykälä, jota tässä sitten sovelletaan? Minä en ole tähän mennessä löytänyt. vaikka olen sitä mm. geriatrien ja juristienkin kanssa etsinyt. Laki-ihmiset suhtautuvat siihen asiallisesti, mutta hoitohenkilökunta yleensä suuttuu. Mistä se johtuu? Jos sellainen laki on olemassa, joka sallii sidottuna olevan jättämisen valvomatta, niin miksi sitä ei sitten mistään löydy? Ei edes lääkäri voi mennä perustus- ja muiden lakien yli. Vai olenko väärässä? Tarkennan vielä, että meillä ei ole missään tapauksessa ollut kyse itsensä loukkaamisesta vaan häirinnästä. Perustuslain mukaan olisi käytettävä lievintä mahdollista keinoa, kun vapautta joudutaan rajoittamaan. Ja se olisi vaikkapa eristäminen. Myöskään omaisten lupaa sitomiseen ei ole koskaan ollut, koska potilas on kuitenkin rauhallisempi liikkuessaan - ja tässä tarkoitan mielen rauhallisuutta. Kirjoitettu: 18.01.09 08:42
Normi	Onneksi omalle kohdalleni hoitajana on sattunut niin, että sitomisen tarpeessa olevien asiakkaiden omaiset ovat ymmärtäneet itse tilanteen ja turvallisuuden takaamisen tarpeet. On myös ikävä nähdä ja kuulla omaisten arvioivan toisten asiakkaiden tilannetta kuin he tietäisivät siitä oikeasti jotain. Valitettavasti me emme voi teille kertoa asioita ja ihmisten olisi se hyväksyttävä. On helppo arvioida sivusta tietämättä asiasta yhtään mitään. Mutta, suomme sen teille. Olkaa hyvät. Kirjoitettu: 16.02.09 04:09
perustuslaista	Ei sitten taida löytyä sitä lakipykälää. Minusta on aivan järkyttävää, kun potilas huutaa täyttä kurkkua "isä tule pelastamaan" kun hänet on sidottu kiinni - yksin, mikä on selkeästi laitonta! Kun sitä lakia ei ole olemassa, joka sallii lepositeitten tai muun sitomisen lääkärin päätöksellä ja potilaan jättämisen yksin, miksi sitä silti tehdään? Minä kyllä sitomisen tarpeen ymmärrän, mutta en minä sitä hyväksy. Valitettavasti meidän kaikkien kohdalla ei päde tuo "On helppo arvioida sivusta tietämättä asiasta yhtään mitään", sillä en todellakaan arvioi sivusta tietämättä, kun olen itse sen laitoksessa sidotuksi joutuneen vieressä niin monet yöt istunut. Jostakin merkillisestä syystä laki ei salli omaishoitajalle samaa kuin laitoshoitajalle. Todennäköisesti potilaan kiinni sitova omaishoitaja saisi hyvinkin nopeasti syytteen laittomasta vapaudenriistosta, jos vaikkapa potilaan lapset saisivat sen tietoonsa. On myös teeskentelyä se, että pitää sitoa liikuntakyvytön ettei putoa sängystä. Siihen on vallan yksinkertainen keino: laitetaan patja lattialle niin ei putoa ainakana korkealta. Mistä syystä mieluummin silti sidotaan? Valitettavasti te ette voi meille kertoa asioita ja ihmisten olisi se hyväksyttävä - miksi? Kysymys koski sitä lakia,joka sitomisen ja yksin jättämisen sallii ja se pitäisi kyllä olla aivan julkista tietoa. Mutta ethän sinä, Normi, voi sitä kertoa kun sellaista ei ole olemassa. Kirjoitettu: 17.02.09 09:15
hoitaja	Asenteilla on suuri vaikutus hyvään hoitoon. On yksiköitä, jossa on todettu, että jokaisen asukkaan yksilöllisten voimavarojen mukaan suunnitellulla toiminnalla, ulkoilulla, yhteisillä ruokailuilla ja yhdessäololla on saavutettu hyvää elämää vakavasta aivosairaudesta huolimatta. Olen työssä vanhainkodin dementiaosastolla, jossa osalla asukkaista on aggressiivisuutta, levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Hyvällä hoidolla tälläkin hetkellä ainoastaan kaksi asukasta tarvitsee hyvin pienen, tarkkaan määritellyn annoksen rauhoittavaa (Risperdal ½-1 tbl kerran päivässä) lääkettä. On totta, että hoitajia on oltava riittävästi, mutta ei tässäkään paikassa mitenkään poikkeava määrä heitä ole. Mikäli päivän aikana ei ole ollut yhteistä toimintaa, illalla levottomuus lisääntyy. Se on aivan normaalia, ellei elämässä ole muuta sisältöä, kuin oleminen. Sitomista osastolla ei ole tarvittu koskaan, ei lääkkeillä eikä fyysisesti. Kun asukkaita ei ole ylilääkitty ja liikunta on osa päivää, liikuntakyky, lihasvoima ja tasapaino säilyvät pitkään. Valitettavan usein hoitajan ensimmäinen vaihtoehto on lääkitys. Omaisten valvontatehtävää ja oikeutta siihen olisi hyvä meidän hoitajienkin enemmän muistuttaa itsellemme. Kirjoitettu: 22.03.09 08:12

Kirjoita vastaus
Nimi:
Salasana:
Kuvan luku:
Viesti:

[ Rekisteröidy ] [ Takaisin aihelistaan ]

Geriatrian keskustelufoorumi

Risperdalia aggressiiviselle dementikolle?

Kirjoita vastaus