Suositukset vajaaravitsemuksen torjumiseksi (tiedotustilaisuus 24.1.2007)

Sovellettu Suomen oloihin ENHA:n (the European Nutrition for Health Alliance) From Malnutrition to Wellnutrition -konferenssissa 22.11.2006 esitettyjen suositusten pohjalta.

Yleiset suositukset
•Yleistä tiedon tasoa ravitsemuksen merkityksestä sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa sekä vajaaravitsemuksesta tulee kohottaa. Tämä tapahtuu välittämällä tietoa monipuolisesti eri kanavien kautta.
•Välineinä voidaan käyttää esitteitä ja muuta kirjallista materiaalia, keskusteluja terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotoilla sekä tiedotusvälineitä.
•Myös internetin, sähköpostin ja tekstiviestien mahdollisuudet tulee tutkia ja käyttää hyväksi.
•Tavoitteena on, että ihmisten tietoisuutta vajaaravitsemuksesta saadaan lisättyä.
•Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta vastuustaan vajaaravitsemuksen tunnistamisessa, torjumisessa ja hoidossa tulee kohottaa.
•Vajaaravitsemusta ja sen seurauksia tulee käsitellä alan ammattiopinnoissa kaikilla tasoilla sekä täydennyskoulutuksessa.
•Koulutusaineistot tulee pitää ajan tasalla.
•Vajaaravitsemuksen torjumisen tulee saada sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden täysi tuki.
•Vajaaravitsemuksen torjuminen tulee saattaa osaksi oppilaitosten tutkintovaatimuksia ja laitosten normaaleja käytäntöjä.
• Alan ammattijärjestöjen tulee kannustaa jäseniään hankkimaan tietoa vajaaravitsemuksesta ja työskentelemään vajaaravitsemuksn torjumiseksi.
•Sairauksien hoitokäytäntöjä kehitettäessä tulee ottaa tavoitteeksi potilaiden hyvä ravitsemustila.
•Potilaiden ravitsemustilan arvioinnin ja muiden vajaaravitsemuksen torjumiseen tähtäävien toimien tulee kuulua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten rutiinitehtäviin, ja niiden toteuttamista tulee valvoa.
•Henkilöstön käytössä tulee olla asianmukaiset vajaaravitsemusriskin arvioinnissa tarvittavat menetelmät.
•Moniammatillisen yhteistyön käytäntöjä tulee kehittää vajaaravitsemuksen torjumiseksi.
•Todistettavasti terveydellisiä vaikutuksia omaavien kliinisten ravintovalmisteiden tulee kuulua sairausvakuutuksessa korvattavien piiriin.

Suositukset vajaaravitsemuksen torjumiseksi hoitokodeissa
•Hoitokoteja varten tulee laatia valtakunnalliset ravitsemusta ja ravitsemushoitoa koskevat suositukset.
•Henkilöstön ravitsemushoidolliselle ammattitaidolle tulee määritellä vähimmäistaso.
•Hoitokotien toiminnan tulee olla asukaslähtöistä siten, että asukkaan ruokaa ja ruokailua koskevat toiveet toteutuvat mahdollisimman hyvin.
• Ruokailuympäristön rauhallisuuteen ja viihtyisyyteen tulee kiinnittää huomiota.
• Ruokailutilanteen tulee olla keskeytymätön ja sille tulee varata riittävästi aikaa.
• Apua ruokailuun tulee olla saatavissa riittävästi.
• Ruokaa on hyvä olla saatavana ympäri vuorokauden.
• Henkilöstön tulee kiinnittää huomiota myös asukkaiden sanattomaan viestintään etenkin laitoksissa, joissa hoidetaan dementiapotilaita.
•Asukkaiden ravitsemustila tulee arvioida hoitokotiin tullessa.
•Asukkaiden ravitsemustilaa tulee seurata säännöllisesti ja sitä koskevat tiedot dokumentoida.
•Asukkaille tulee laatia hoitosuunnitelma, jossa on otettu huomioon ravitsemus.
•Asukkaiden tarpeiden ja toiveiden välille tulee pyrkiä löytämään tasapaino.
•Tarpeettomia ruokaan liittyviä rajoituksia tulee välttää.
•Hoitokotien henkilöstön ammattitaitoa tulee kehittää lisäämällä ravitsemusta koskevan tiedon osuutta sosiaali- ja terveydenhuoltoalan oppilaitosten koulutussisällöissä sekä järjestämällä täydennyskoulutusta.
• Hoitokotien johtajien tulee tukea henkilöstön hakeutumista koulutukseen.
•Hoitokotien henkilöstön vastuualueiden tulee olla selvästi määriteltyjä myös ravitsemuksen toteuttamisessa.
•Ravitsemusta tulee käsitellä henkilöstön perehdytyksessä.
•Hoitokotien ruokahuoltohenkilöstön, hoitohenkilöstön ja asukkaiden yhteistyöhön tulee kiinnittää huomiota.
•Hoitokäytännöissä tulee suosia moniammatillista lähestymistapaa.
•Hoitokotien henkilöstöllä tulee olla mahdollisuus saada ammatilllista tukea ravitsemusterapeutilta.
•Ravitsemushoidon jatkuminen tulee turvata asukkaan siirtyessä laitoksesta toiseen.

Suositukset vajaaravitsemuksen torjumiseksi sairaaloissa
•Vajaaravitsemuksen torjumiseksi sairaaloissa potilaiden tulee tuntea vajaaravitsemus ja sen seuraukset.
•Potilaiden ja heidän omaistensa tulee edellyttää sairaalalta, että hoitotulos ei vaarannu huonon ravitsemuksen takia.
•Ravitsemusta koskevat ohjeet tulee antaa kielellä, jota potilas ymmärtää.
•Ruoan ja täydennnysravintovalmisteiden makuun ja houkuttelevuuteen tulee kiinnittää huomiota.
•Ravitsemukseen liittyvät tiedot tulee kirjata potilastietoihin.
•Ravitsemushoidon jatkumisesta kotiuttamisen jälkeen tulee huolehtia yhteydenotolla avoterveydenhuoltoon.
•Ravitsemushoidon laajamittainen hyväksyminen osaksi sairaaloiden päivittäisiä rutiineja edellyttää ohjeistusta valtion taholta.
• Ravitsemusta ja ravitsemushoitoa koskevan tiedon tulee olla osa henkilöstön koulutusta ja täydennyskoulutusta kaikilla tasoilla.
•Tavoitteena on, että hyvä ravitsemus kuuluu lääkäreiden ja hoitajien mielissä välttämättömänä osana hyvään hoitoon.
•Potilaan ravitsemustilan laiminlyöminen tulee tunnistaa puutteelliseksi hoidoksi.
•Ravitsemushoidon tulee olla moniammatillista.
•Sairaaloiden tulee seurata potilaiden ravinnon saantia ja ravitsemustilaa säännöllisesti.
•Ravitsemushoitoon tulee osoittaa riittävät henkilöstöresurssit ja välineet.
•Sairaaloiden on investoitava asianmukaiseen henkilöstön koulutukseen.
•Valtakunnalllisesti tulee kerätä tietoa ravitsemushoidon kustannuksista ja sillä saavutetuista hyödyistä sairaaloissa.