Marevanille vaihtoehtoja

Antikoagulantti varfariinilla voidaan vähentää hyytymistaipumusta ja hoidon onkin vakuuttavasti voitu osoittaa vähentävän eteisvärinään liittyvää aivohalvausriskiä. Niinpä se on nykyisin rutiinihoito, eikä ikä ole este. Yksinkertaistaen voi sanoa, että mitä vanhempi ja suuremmassa aivohalvausriskissä eteisvärinäpotilas on, sitä enemmän hän hyötyy varfariinihoidosta. Väestön ikääntyessä eteisvärinän kehittyminen vanhaan sydämeen yleistyy ja onkin arvioitu että jopa joka neljäs suomalainen saa elämänsä aikana eteisvärinän. Joka sitten yleensä edellyttää verenohennushoitoa - varfariinia.
Varfariinin terapeuttinen leveys – ts. missä rajoissa annoksen pitää olla - on aika kapea. Oikea annos löydetään ja sitä seurataan laboratoriokokein, nykyisin mittaamalla ns. INR-arvoa, jonka pitäisi olla välillä 2-3. Joillakin oikea arvo pysyy hyvin kohdallaan, ja esimerkiksi kuukausittainen kontrolli riittää, mutta usein joudutaan tiheämpiin mittauksiin ja monet vanhuksilla tavalliset sairaudet ja lääkkeet voivat helposti sotkea tasapainoa. Aina ei edes löydy loogista syytä arvojen heittelylle.
Vaikka laboratorioseurantaa on pyritty helpottamaan mm. kotimittauksilla, on jo vuosia ollut käynnissä varfariinia korvaavan, helpomman hoidon löytäminen. Korvaajan pitää kuitenkin olla myös yhtä tehokas kuin varfariini estämään vakavia aivohalvauksia.
Varfariinia helpomman ja turvallisemman lääkkeen löytämiseksi on kannustanut mm. se, että varfariinihoidon hankaluuksista johtuen läheskään kaikki hoidosta hyötyvät eivät sitä saa, ja hoidossa olevistakin ehkä vain puolet saa varfariinia sellaisella annostuksella että myös hyöty on parhaimmillaan. Nyt on vihdoin löytynyt kaksi mitat täyttävää haastajaa: dabigatraani ja rivaroksabaani. Molemmat ehkäisevät veren hyytymistä – joskin eri mekanismilla- mutta vaikuttamalla hyytymiseen täsmällisemmin kuin varfariini ja tämän takia laboratorioseurantaa ei tarvita. Myös yhteisvaikutusriski on vähäisempi. Molempien tehoa ja turvallisuutta on vertailtu varfariinihoitoon suuressa ja pitkäkestoisessa tutkimuksessa.
Vuonna 2009 julkaistussa RELY-tutkimuksessa vertailtiin dabigatraania ja varfariinia peräti 18 000:lla eteisvärinäpotilaalla. Keskeinen tulos oli, että annoksesta riippuen dabigatraani oli joko yhtä tehokas mutta turvallisempi tai tehokkaampi mutta vähintään yhtä turvallinen kuin varfariini. Ja tämä tulos saavutettiin ilman toistuvia laboratoriokontrolleja. Marraskuussa 2010 Amerikan sydänyhdistyksen (AHA) suuressa kongressissa julkaistussa ROCKET-tutkimuksessa (14 000 potilasta, liki puolet yli 75-vuotiaita) puolestaan
vertailtiin rivaroksabaania varfariinihoitoon. Ja jälleen haastaja todettiin vähintään yhtä turvalliseksi, mutta mahdollisesti jopa tehokkaammaksi uusien aivohalvausten estossa – ilman laboratoriokontrolleja.
On todennäköistä, että uudet lääkkeet tulevat lähivuosina syrjäyttämään varfariinin. Nyt ei ole vielä kuitenkaan se aika, että kaikkien varfariinia käyttävien potilaiden lääkitystä ryhdytään vaihtamaan. Ei varsinkaan niiden, joilla varfariini toimii hyvin. Uusien lääkkeiden haittapuolia ovat hinta (joskin hoidon kokonaiskustannuksissa pitää huomioida myös laboratorioseurannat ja elämänlaatu), se ettei niille toistaiseksi ole vuotohätätilanteessa vasta-ainetta (kuten varfariinille ja hepariinille), ja se, että erittäin vaikeasti monisairaitten hoidosta tarvitaan vielä lisäkokemusta.