Ummetuksen ehkäisy ja hoito

Helsingin kaupunki
Terveysvirasto
Sosiaalivirasto
Pitkäaikaishoidon toimenpideohjelma
Jaakko Valvanne ja työryhmä

UMMETUKSEN EHKÄISY- JA HOITO

TIIVISTELMÄ

Ummetuksena pidetään sekä suolen normaalia harvempaa toimintaa että ulostamisvaikeutta. Ummetus ei liity normaaliin vanhenemiseen, mutta vähäinen liikunta, niukkakuituinen ravinto, nesteiden riittämätön käyttö ja ulostamistarpeen laiminlyöminen myötävaikuttavat siihen, että se on yleinen vaiva pitkäaikaishoidettavilla. Monet sairaudet ja lääkkeet voivat niinikään aiheuttaa ummetusta. Ulostetukkeuma, ohivuotoripuli ja ulosteenpidätyskyvyttömyys (ulosteinkontinenssi) ovat vanhuksen ummetuksen tavallisia lisätauteja etenkin vuodepotilailla. Huolellinen esitietojen selvittäminen, peräsuolen tunnustelu ja vatsan röntgentutkimus ilman varjoainetta luovat perustan ummetuksen selvittämiselle laitoshoidossa. Ummetuksen aktiivisella hoidolla ulosteinkontinenssi voi korjaantua vuosienkin jälkeen. Liikunnan, nesteiden ja ravintokuidun lisääminen, säännöllisen ulostamiskäytännön omaksuminen ja ummetusta aiheuttavien lääkkeiden pois jättö muodostavat ummetuksen ehkäisyn ja hoidon perustan. Suolen kunnollisen tyhjennyksen jälkeen ensisijaislääkitys on ulostemassaa lisäävä kuitulisä leseen tai ns. bulkkikilaksatiivin (Agiocur, Agiolax, Laxamucil, Lunelax, Vi-Siblin) muodossa. Lisätehoa saadaan tarvittaessa laktuloosista (Levolac, Loraga) ja/tai magnesiumhydroksidista (Magnesiamaito). Suolen toimintaa kiihdyttäviä ulostuslääkkeitä (laksatiiveja) voidaan käyttää tietyissä tilanteissa muun hoidon tukena. Vaikeassa ummetuksessa peräsuoli on tyhjennettävä ruiskein muutaman päivän välein.


Liitetiedostot

Tiedosto Koko Lisääjä Päiväys
Ummetuksen ehkäisy ja hoito.pdf 4.4 Mt Raija Selivuo 22.2.2013 11.34