EUGMS 2014 terveiset: 10th Congress of the EUGMS Rotterdamissa 17.-19.9.2014

EUGMS 2014 terveiset

 Järjestyksessä 10. EUGMS pidettiin Rotterdamissa 17.-19.9.2014. Saapuminen kongressipaikalle sujui varsin mukavasti. Schipholin lentokentältä on nopea junayhteys Rotterdamiin ja kongressipaikka oli kävelymatkan päässä. Tulimme hyvissä ajoin, eikä vielä ollut ruuhkia, kirjautuminen kongressiin sujui vaivattomasti ja tervetuliaiseksi odotti hyvä lounas. Järjestelyt olivat sujuvat, ainoa missä tuli toistuvasti ongelmia, oli luentosalien tietojärjestelmät.

Symposium on kasvanut varsin mittavaksi, oli jopa runsauden pulaa, kun parhaillaan meni 15 sessiota samanaikaisesti. Osallistujia oli viimevuotista vähemmän, oliko Venetsia sitten paikkana puoleensavetävämpi. Saleja ja tilaa oli runsaasti, rakenteeltaan kongressipaikka oli sokkeloinen ja viitoitus vähän epäselvä. Yksi talon vahtimestareista kertoi ottaneen aikaa muutama vuosi, ennen kuin koko talo tuli tutuksi.

Kongressin teemana oli rajoja rikkova geriatrinen medisiina, rajoja rikottiin tieteen ja arkipäivän lääketieteen välillä, kodin, sairaalan, vanhainkodin ja kuoleman välillä ja eri kulttuurien välillä.

Keskiviikkona 17.9.2014 ilmoittautumisen lisäksi ohjelmassa oli avajaiset. Tunnelma oli rento ja vapautunut hollantilaiseen tapaan. EUGMS:n presidentti professori Timo Strandberg ja kongressin presidentti Jaap Krulder lausuivat tervetuliaissanat, sen jälkeen Andre Kuipers, kosmonautti ja lääkäri, kerrassaan valloittava ja valoisa persoona, piti varsin vaikuttavan esitelmän avaruuslennostaan ja siihen valmistautumisesta. Avajaisten ohjelman lomassa oli kaunista urkumusiikkia visuaalisin lisämaustein. Hollannin entinen pääministeri Wim Kok piti innostavan esitelmän. Avajaisten lopuksi oli vielä pienimuotoinen coctail-tilaisuus.

Torstaina ja perjantaina oli varsinainen tieteellinen ohjelma.

Aihepiiri oli varsin laaja, normaalista kognitiivisesta ikääntymisestä dementiaan ja deliriumiin, kaatumisista ja ravitsemuksesta oli useita sessioita. Luennoilla käsiteltiin myös yksinäisyyttä, sarkopeniaa, rokotuksia, preventiota, ummetusta, tieteellisen tekstin kirjoittamista, geriatrista kardiologiaa, infektioita, lonkkamurtumia jne.

Palliatiivisessa sessiossa käsiteltiin erityisesti iäkkäiden hoitoon liittyviä eettisiä ongelmia, omaisten ja potilaan suhtautumista liittyen kuolevan potilaan loppuvaiheen hoidon ennakoivaan suunnitteluun. Lähestyvän kuoleman hyväksyminen on usein vaikea asia. Dementia on hyväksyttävä sairautena, joka johtaa kuolemaan ja on tärkeää panostaa loppuvaiheen elämän laatuun. Kroonista sairautta kuten keuhkoahtaumatautia, sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavien saattohoidon alun arviointi on erityisen haasteellista, koska kliininen tilanne voi olla hyvin vaihteleva sairauden eri vaiheissa.

Yhdessä torstai-iltapäivän sessioista käsiteltiin kuoleman lähestyessä ilmaantuvia oireita kuten kipua ja agitaatiota, todettiin, että ne ovat varsin yleisiä jo ennen sitä, mutta näihin oireisiin puututaan usein vasta elämän loppuvaiheessa. Ohjelmassa ollut D-vitamiini ja Alzheimerin tauti- luento jäi valitettavasti pois. Laskimotukoksille altistavat perinnölliset hyytymishäiriöt ovat riskitekijä myös iäkkäille. Downin syndromaa potevat henkilöt elävät aiempaa iäkkäämmäksi kehittyneiden hoitomenetelmien ansiosta. He ovat alttiita sairastumaan dementiaan ja ovat väliinputoajia sen jälkeen kun pediatrinen hoito loppuu, he ikääntyvät nopeasti ja heidän sairautensa muistuttavat vanhusten sairauksia, minkä vuoksi usein toivotaan, että geriatrit ottaisivat heidät hoitaakseen.

Torstai-iltapäivän sessioissa oli myös kaatumisia käsittelevä osio. Tällöin esiteltiin mm tutkimusta haurausoireyhtymän ja lääkityksen vaikutuksista kävelyyn, lääkityksen ja kaatumisten yhteyttä puitiin kolmessa luennossa ja näistä yksi oli allekirjoittaneen suullinen esitys, josta abstrakti liitteenä. Oli myös esitys yksinkertaisesta harjoituksesta, jolla pyrittiin helpottamaan ortostaattista verenpaineen laskua.

Torstain päätti hollantilainen Ireen van Ditshuyzenin muistisairautta käsittelevä elokuva Dementia, then what? Se oli kovin vaikuttava ja koskettava. Elokuvassa esiintyi useampi perhe, joissa oli eri-ikäisiä ja eri vaiheessa olevia muistisairaita, ote oli pääsääntöisesti hyvin lempeä ja ymmärtävä. Ainoa asia, joka hämmästytti, oli yhdelle potilaalle useampaan otteeseen tyrkytetty eutanasia huolimatta siitä, että hän itse sanoi olevansa tyytyväinen ja haluavansa elää.

Perjantaiaamuna oli sessio iäkkäiden lääkityksestä. Statiinit iäkkäillä - lääkitys on arvioitava yksilöllisesti huomioiden odotettavissa oleva elinaika, polyfarmasia ja komorbiditeetti, tämä luonnollisesti koskee myös muuta lääkitystä..

Oli myös luento, jossa suhtautuminen iäkkäiden lääkitykseen oli jopa nihilististä.

Posteriesityksiä oli sekä torstaina että perjantaina, yhteensä 536.

Säiden haltija oli suosiollinen, lämmintä riitti kaikille päiville.

Kaiken kaikkiaan symposium oli varsin monipuolinen, aiheita ja kiinnostavia luentoja oli paljon ja paljon jäi kuulematta. Toivoisi, että symposium olisi jatkossa kolmipäiväinen, jotta sitä voisi hyödyntää paremmin.