Psyykenlääkkeiden käyttö laitosvanhuksilla

Stakesin, FinRAIn ja Chydenius-instituutin organisoima symposium laitosvanhusten psyykenlääkityksistä pidettiin 14.5.2002 Tampereella Koukkuniemen vanhainkodin tiloissa. Tilaisuudessa sai hyvän läpileikkauksen aiheesta, joka on herättänyt paljon keskustelua myös tiedotusvälineissä. Taustana oli Stakesin keräämää tietoa lääkkeiden käytöstä vanhustenhuollon eri laitostyypeissä. Tietojen keruun tavoitteena on hoidon laadun parantaminen.

Lääkkeitä käytetään laitosvanhuksilla paljon, kolmanneksella on yli 8 lääkettä, ja 83 %:lla on jokin psyykenlääke: antipsykootti, masennuslääke, ahdistusta lievittävä tai unilääke. Toisaalta nykyään laitosvanhuksista n. 80-90 %:lla on dementia, tämä asettaa suuria haasteita lääkitykselle, etenkin kun henkilökuntatilanne ei välttämättä ole se, mitä alan ammattilaiset pitäisivät parhaana. Toisin kuin tiedotusvälineiden kirjoittelusta väliin voisi päätellä, lääkkeitä ei laitosvanhuksilla suinkaan käytetä heidän kiusaamisekseen, vaan vointinsa ja elämänlaatunsa kohentamiseen. Lääkehoidossa on tapahtunut selvää kehitystä viime vuosina ja esim. uudet antipsykootit ovat selvästi parempia vanhusten hoidossa kuin perinteiset neuroleptit. Tämäkään lääkitys ei saa kuitenkaan jäädä tarpeettomasti päälle. Jos lääkityksen tarve on poistunut, myös lääke on lopetettava.

Symposiumin paneelikeskustelussa vedettiin asioita yhteen: masennuksen tunnistaminen ja hoito on selvästi puutteellista, monen vanhuksen elämänlaatu kohenisi oikein valitulla hoidolla. Vaikka lääkkeitä käytetään paljon, näyttöön perustuvien lääkkeiden käyttö on edelleen vaillinaista. Näitä ovat mm. dementialääkkeet, uudet masennuslääkkeet ja antipsykootit. Dementialääkkeeille näyttää myös löytyvän laajempia käyttöalueita pelkän Alzheimerin taudin ulkopuolella. Osuva loppulause oli se, että vanhusten on syytä käyttää kaikkia tarvitsemiaan lääkkeitä, mutta vain niitä!

Uusi ote vanhustenhuoltoon III - seminaari 14.5.2002: Psyykenlääkkeiden käyttö pitkäaikaisessa laitoshoidossa