Havaintoja EUGMS-kongressista

3rd Congress of the European Union Geriatric Medicine Society (EUGMS)- kongressi pidettiin Wienissä, Itävallassa, Austria Centerissä 15.-18.9.2004. Osallistujia oli noin 700, joista kymmenisen suomalaista. Kongressin koostumus oli tavanomainen; symposiumit, pyydetyt luennot sekä lyhyet oraaliset esitykset ja posterit. Posterinäyttely oli tavallista mittavampi, noin 300 esitystä.

Hajahavaintoja kongressista:

Psykogeriatrian ajankohtaiskatsauksessa ( core curriculum) puheenjohtajana toimi Wienin yliopiston psykiatrian professori S. Kasper. Esityksessä ilmeni psykiatrisiin taudinkuviin vaikuttavien monien syiden kirjo. Hänen oma esityksensä psyyken lääkkeistä oli selväpiirteinen; vanhoihin depressiolääkkeisiin liittyy hankaluuksia, serotoniinin takaisinoton estäjissä on eroja. Avohoitoon hän suositteli näistä ensisijaisesti sitalopraamia ja essitalopraamia. Näiden kahden ero ei tässä esityksessä vaikuttanut kovin dramaattiselta.

Diabetes- workshopissa ( EUGMS Special Interest Group on Diabetes) puhetta johti prof. Alain Sinclair, joka vetää myös EUGMS:n tieteellistä neuvostoa. T. Hendra piti monipuolisen ja kantaa ottavan esityksen insuliinihoidosta. Hänen pääviestinsä oli, että II-tyypin diabetesta sairastavilla turvaudutaan insuliinihoitoon liian harvoin ja usein vitkutellaan tarpeettomasti ennen sen aloittamista. Kerran päivässä annetut insuliinit, oli kyse uusista tai vanhoista insuliineista, eivät yleensä ole riittäviä euglykemian saavuttamiseksi. Hänen suosituksensa ei ollut kovin yllättävä: moni -pistoshoito tai oraalisen lääkityksen ja insuliinin yhdistelmä. Vuosikymmeniä vanhan idean, mutta vasta viime vuosina teknisen kehityksen myötä käyttökelpoisemmaksi tulleen keuhkoihin inhaloitavan insuliinin hän sivuutti maininnalla, koska kokemukset ovat vielä lyhytaikaisia. Alain Sinclair muisteli omia tutkimuksiaan neljännesvuosisata sitten: Kanyyli kyynärvarressaan hän inhaloi insuliinisuspensiota keuhkoihin. Veren glukoosi – ja insuliinipitoisuuksissa ei todettu muutoksia tässä yhden koehenkilön tutkimuksessa. Hän totesikin, että jos tutkimuksia olisi tällä rintamalla jatkettu, hän voisi olla maailmankuulu tiedemies. (Paikalla olleiden mielestä tämän Warwickin yliopiston professorin tunnettuus ainakin EU:n geriatrien tiedeyhteisössä on tyydyttävää tasoa).

E.M. Damsgaard (Århus, Tanska) esitteli monipuolisesti diabeteksen ja sen komplikaatioiden epidemiologiaa iäkkäillä. Vilkkaan keskustelun aiheutti hänen näkemyksensä, että hoidon pitkäaikaishyödystä ei ole kovinkaan vahvaa näyttöä ja tärkeäpää kuin tiukka diabeteksen hoito on tehdä kokonaisarvio diabeetikon tilanteesta, ts. tärkeämpää on hoitaa diabetesta sairastavaa vanhusta kuin tämän diabetesta.

Geriatrista onkologiaa käsittelevässä Clinical Update –sessiossa tuli selvästi esille
tulevien vuosikymmenien haaste, syöpää sairastavien vanhojen ihmisten suhteellinen ja absoluuttinen määrä nousevat. Samaten tuotiin esille se tosiasia, että monestakin syystä vanhukset kestävät sytostaatteja huonommin kuin nuoret. Eri sytostaattien välillä on tässä suhteessa eroja, joka on huomioitava hoitoratkaisuissa. Siitä, kuinka paljon komorbiditeetti vaikuttaa hoidon sietoon ja tuloksiin, on ristiriitaisia tuloksia.

J.G. Meran, Wienin Wilhelminen-sairaalasta, puhui ikääntyneiden kemoterapiasta. Periaatteena oli, että jos maligniteetilla on sama ennuste eri ikäryhmissä, hoidonkin pitäisi olla sama. Hankaluutena on vanhusten huonompi sytostaattien sietokyky. Hän erotti kaksi ryhmää: muun terveydentilan puolesta terveet, joita piti pyrkiä hoitamaan samojen periaatteiden mukaan kuin nuorempia sekä vanhuuden raihnautta
potevat ( the frailty syndrome), joiden syövän kemoterapia on ongelmallista. Vanhoilla ihmisillä on tehty nuorempiin verrattuna vähänlaisesti kemoterapian pitkittäistutkimuksia. Yksi sellainen on ELVIS (Elderly Lung cancer Vinorelbine Italian Study), jossa yksittäinen sytostaatti osoittautui edulliseksi keuhkosyövän hoidossa niin elämänlaadun kuin eliniän suhteen. Hänen mielestään granylosyyttikasvutekijöitä on syytä herkästi profylaktisesti käyttää neutropeniavaaran takia.

L. Repetto Roomasta painotti esityksessään laaja-alaisen geriatrisen arvioinnin (comprehensive geriatric assessment) tärkeyttä hoitoratkaisuja tehtäessä. Eurooppalainen strukturoitu lomake EORTC-QLQ-30 (European Oraganisation for Research and Treatment of Cancer Quality of Life Questionnaire) on ilmeisen käyttökelpoinen syöpäpotilaiden hoidon seurannassa. Hänkin jäi kaipaamaan enemmän iäkkäiden satunnaistettuja hoitotutkimuksia.

G. Kolb, joka toimi myöskin session puheenjohtajana, esitti katsauksen rintasyövän,. paksusuolen syövän ja eturauhasen syövän seulontaan. Rintasyövän seuranta on etenkin vanhoihin ikäluokkiin kohdistuneena kannattavaa, vanhoilla rintasyövän uusiutuminen on selvästi harvinaisempaa kuin nuorilla. 50 vuotta täyttäneillä mammografia-seulontaan osallistuneilla naisilla on 25 % vähäisempi rintasyöpäkuolleisuus kuin verrokeilla. Hän referoi etenkin Ruotsin mammografia-seulontatutkimusta. Eturauhasen syövän suhteen asia on epäselvempi, seulonta laskenee ko. syöpään kuolleisuutta, mutta urologisista toimenpiteiden jälkeen elämänlaatu seulotuilla / hoidetuilla laskee. Taas oli esillä Ruotsissa toteutetut seulontatutkimukset (H. Holmberg ym.). Paksusuolen syövän seulonnassa tilanne on myös jossain määrin epäselvä: ulosteen veren määrittämiseen perustuva on ilmeisesti kannattava. Sigmoidoskopian hyödystä seulontatutkimuksena ei ole suoraa näyttöä. Epäsuorana viitteenä sen hyödystä hän piti kuitenkin sitä, että Yhdysvalloissa, missä tutkimus tehdään Eurooppaa herkemmin, kolorektaalisyövän pitkäaikaisennuste on parempi kuin Euroopassa.

Kööpenhaminan yliopiston liikuntalääketieteen professori M. Kjaer piti hyvän State of the Art luennon sarkopeniasta. Iän myötä luurankolihasten massa pienenee ja lihasvoima heikkenee. Elegantissa esityksessä ilmeni, että tätä kehitystä voidaan vastustaa voimaharjoittelulla ja saada lihasmassaa takaisin. Asialla on merkitystä suorituskyvyn kannalta ja kaatumistapaturmien ehkäisyssä. Tosin esityksessä ei esitetty pitkäaikaistuloksia.

M. Trabucchin, farmakologian professorin Roomasta, joka on Italian gerontologien ja geriatrien yhdistyksen puheenjohtaja, luennon aiheena oli ”Geriatristen osastojen tulevaisuus yleissairaalassa”. Hän totesi, että vanhuspotilaille tarkoitetut sairaalapaikat ovat kaikkialla vähenemässä , syyt ovat kulttuurista, organisaatiouutoksista ja rahapulasta johtuvia. Hän päätyi esittämään iäkkäille tarkoitettuja akuuttivuodeosastoja. Jo 1995 C.S. Landefeld ym. esittivät NEJM:ssä työn. missä tällaisten osastojen hoitotulokset olivat parempia kuin tavallisilla sisätautiosastoilla. On myös osoitettu, että monessa tapauksessa tavalliselle vuodeosastolle tulevilla vanhuksilla on sairaalahoidon syy alkuvaiheessa epäselvä. Usein syynä on dehydraatio tai delirium. Hän oli myöskin sitä mieltä, että nämä osastot korvaisivat aivohalvausyksiköt, dementiayksiköt ja koronaarivalvontayksiköt yleissairaaloissa. Puheenvuoro geriatrisesta akuutista hoidosta oli sen verran sairaalapainotteinen, että prof. Duursma Alankomaista kysyi, pitäisikö geriatrien koulutus avohoitoa ja sairaalahoitoa varten eriyttää. Prof. Trabucchi pitäisi yhteisen koulutusrungon kaikille geriatreille.

Vanhusten verenpainetautia käsittelevässä symposiumissa ei ilmennyt uutta. Normaalin verenpaineen rajat eivät ole ikäriippuvaisia, mutta ikääntyneen kohonneen verenpaineen laskun on syytä tapahtua pehmeästi. 80 vuotta täyttäneillä verenpainelääkityksellä voidaan vähentää kardiovaskulaaritapahtumia, mutta kokonaiskuolleisuuteen vaikuttaminen on jo vaikeampaa Parhaillaan on menossa verenpainehoitotutkimuksia hyvin vanhoille, kuten HYVET, joten lähivuosina oltaneen viisaampia tässäkin asiassa.

EUGMS-kongressi oli tieteelliseltä ohjelmaltaan monipuolinen. Heikkoutena oli se, että jotkin symposiumit eivät menneet kovin syvälle, mutta kongressista sai myös tietoa ja nykykäsityksiä geriatrian ongelmista. On ilmeistä, että tämä joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma on jatkossakin tärkeä EU:ssa toimivien vanhusten sairaanhoitoon osallistuvien kongressi.

Heikki Takkunen

3rd Congress of the European Union Geriatric Medicine Society