American Heart Associationin (AHA) epidemiologia- ja preventiojaoksen vuotuinen kongressi (46th Annual Conference on Cardiovascular Disease Epidemiology and Prevention) 2.-5.3.2006

Kongressi pidettiin tänä vuonna kesäisen lämpimässä Phoenixissa, Arizonassa. Osallistujamäärä on näissä kongresseissa suhteellisen pieni, vain muutama sata, ja pääosin amerikkalaisia tutkijoita. Monet heistä esiintyvät säännöllisesti maailman tiedotusvälineiden otsikoissa, kun julkaistaan tuloksia suurista amerikkalaisista seuranta- ja hoitotutkimuksista (Framingham Heart Study, Womens’ Health Initiative (WHI), Nurses’ Health Study, Physicians’ Health Study).
Valtaosa kongressin abstrakteista esitettiin postereina, pieni osa suullisina esityksinä, sen lisäksi ohjelmaan kuului muutama yleisluento.
Useat tutkimusraportit keskittyivät ruokavalion ja liikunnan terveysvaikutuksiin. Talvella 2006 saivat Suomessakin huomiota tulokset suuresta WHI-tutkimuksesta. Satunnaistetussa asetelmassa ei rasvaa vähentävällä ”low-fat” ruokavaliolla voitukaan vaikuttaa kardiovaskulaarisairauksiin naisilla. Professori JoAnn Manson Harvardin yliopistosta oli yksi päätutkijoista ja hän valotti tutkimuksen taustaa ja tulkitsi tuloksia. Varsinaisena lähtökohtana oli selvittää ruokavalion rasvan vähentämisen vaikutuksia rinta- ja paksusuolisyövän riskiin, sydänsairauksien ehkäisy oli toissijainen kiinnostuksen kohde. Näin tutkimuksessa ei pyritty rasvan laadun muuttamiseen (tyydytetyn rasvan vähentäminen), joka on LDL-kolesterolin pienentämisen ja valtimosairauksien ehkäisyn kannalta keskeistä. Tutkimuksen interventiotoimenpiteet olivat suhteellisen kevyitä, eikä edes päätavoitetta – rasvaa alle 20 % ruuan kalorimäärästä – saavutettu interventioryhmässä. Rintasyöpäriski väheni koko tutkimusjoukossa 9 %, joka ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tosin hyötyä tuli enemmän niille, joitten ravinnon rasvamäärä oli tutkimuksen alussa korkein. Sama päti myös sepelvaltimotautiin. Koko ryhmässä ei saatu merkitsevää hyötyä, valtimotautiriski pieneni vain 4-6 %. Tämä ei kuitenkaan ole ihme, sillä LDL-kolesterolitaso pieneni vain 0.07 mmol/l, joka esim. statiinihoidon tuloksiin verrattuna on mitättömän vähän. Kuitenkin niillä hoitoryhmän naisilla, joilla tyydytetyn rasvan määrä pieneni alle 6.1 % kaloreista, valtimotautiriski väheni 18 %, joka oli myös tilastollisesti merkitsevä.
WHI-tutkimuksen tulokset eivät siis kumoa teoriaa tyydytetyn rasvan haitallisista valtimovaikutuksista – päinvastoin. AHAn (ja esim. Sydänliiton) ruokavaliosuositukset ovat edelleen täysin käypää ohjeistusta. Mansonin mukaan näyttää kuitenkin siltä, että väestötasoisin toimenpitein on enää vaikeaa pienentää tyydytetyn rasvan määrää ruokavaliossa nykyisestään. Tärkeää onkin kiinnittää huomiota ruokavalioon kokonaisuutena, esimerkiksi hedelmien ja vihannesten käytön lisäämiseen. Tässä perinteinen Välimeren-tyyppinen ruokavalio on hyvä malli.
Lihavuus ja diabetes yleistyvät kovaa vauhtia ja ne ovat valtimotautien merkittäviä taustatekijöitä. Niitä koskeva tutkimus näyttäytyikin vahvasti kongressin raporteissa. Kaikesta huolimatta keskeinen syy lihomiseen on liiallinen ruokamäärä yhdistettynä liian vähäiseen liikuntaan. Amerikassa on erityisesti makeita virvoitusjuomia koetettu saada syytetyn penkille. Lihavuus onkin yleistynyt yhtä jalkaa virvoitusjuomien kulutuksen kanssa, mikä ei tietenkään yksin todista syy- ja seuraussuhdetta. Juomien ”tyhjät kalorit” kuitenkin vaikuttavat epäedullisemmin glukoosiaineenvaihduntaan kuin muut hiilihydraatit.
Lihavuus ja sen seurauksena laihdutusyritykset ovat tuottaneet monia kannattavia kohteita erilaisten ihmedieettien kauppiaille. Kalifornialaisessa tutkimuksessa vertailtiin tavanomaista hiilihydraattipainotteista laihdutusdieettiä erilaisiin erikoisdieetteihin: vähähiilihydraattiseen ja rasvapitoiseen Atkinsin dieettiin ja erityisen vähärasvaiseen Ornish-dieettiin.Yhden vuoden seurannassa prosentuaalinen muutos lähtöpainosta vaihteli 2 ja 7 prosentin välillä vuoden kohdalla. Atkins-ryhmässä olleet laihtuivat merkitsevästi enemmän kuin Ornish-dieettiä saaneet, ero ei kuitenkaan ollut merkitsevä tavanomaiseen laihdutusdieettiin verrattuna. Oli dieetti mikä tahansa hoitomotivaatio saavuttaa tavoitteita oli huono. Myöskään dieettien vuotta pitemmistä vaikutuksista ei ole tietoa, mutta kovia suuria vetoja en lähtisi niistä lyömään.
Sydän- ja verisuonitautien epidemiologian tutkimus ja niiden preventio käynnistyi hapuillen oikeastaan vasta 1940-luvun lopulla Framingham-tutkimuksen ja 7 maan tutkimuksen myötä. Kehitys on ollut huimaa etenkin 1990-luvulta, joskin monet perusasiat selvisivät jo klassisissa kokeissa. Minnesotan yliopisto on tekemässä interaktiivista nettisivua (www.epi.umn.edu/cvdepi) “Preventing Heart Attack and Stroke: A History of Cardiovascular Disease Epidemiology”, jossa monipuolisesti valotetaan kardiovaskulaarisen epidemiologian mielenkiintoista historiaa ja saavutuksia. Tekijöinä ovat Henry Blackburn, Darwin Laberthe ja Kalevi Pyörälä, ja samasta aiheesta on ilmestymässä myös kirja.

Timo Strandberg

American Heart Associationin (AHA) epidemiologia- ja preventiojaoksen vuotuinen kongressi (46th Annual Conference on Cardiovascular Disease Epidemiology and Prevention) 2.-5.3.2006