Vanhat potilaat hyötyvät usein nuoria enemmän

Joidenkin huolena on ollut se, että vanhoja potilaita ei pitäisi hoitaa menetelmillä, joiden teho on osoitettu vain nuoremmilla. Ajatus on, että hoitoon saattaa liittyä sivuvaikutuksia, jotka kumoavat hoidosta saatavan hyödyn. Toisaalta vanhoilla tehtyjä tutkimuksia ei yksinkertaisesti aina ole olemassa. Pitäisikö siis pelkästään tällä perusteella luopua käyttämästä nuoremmilla hyväksi havaittua hoitoa? Ajatus ei saa tukea pari vuotta sitten julkaistusta tutkimuksesta Siinä tutkittiin ja seurattiin yli 80 000 eri ikäistä potilasta, joita oli hoidettu sepelvaltimotautikohtauksen takia. Tutkijat selvittivät hoidon vaikutuksen ennusteeseen ja toisaalta hoitoon liittyvien komplikaatioiden riskin eri ikäryhmissä. Hoidon tehokkuuden mittarina käytettiin NNT-lukua 50. Koska kuolemanriski oli huomattavasti suurempi yli 75-vuotiaiden ryhmässä verrattuna alle 50-vuotiaisiin potilaisiin, hoidon tehokkuuden oli oltava 88 % nuoremmilla potilailla mutta vain 7 % vanhemmilla potilailla, jotta tavoitteena olleeseen NNT-lukuun päästiin. Toisaalta kun hoidon suhteellisen tehokkuuden tavoitteeksi asetettiin 25 %, tähän pääseminen sieti 7-kertaa suuremman hoitojen sivuvaikutusten riskin vanhoilla potilailla nuorempiin verrattuna. Näin ajatellen vanhoilla potilailla voisi siis ottaa enemmän riskejä, jos odotettavissa oleva hyöty on suurempi ja nettovaikutus jää positiiviseksi. Vanhuspotilaat ovat kuitenkin hyvin vaihteleva ryhmä peruskunnoltaan hyvinkin terveistä äärimmäisen raihnaisiin. Kliinistä järkeä siis tarvitaan hoitoja sovellettaessa, mutta pelkkää ikää ei pidä tuijottaa.

Alter ym. Am J Med 2004;116:540-545